Murakamin tapa kirjoittaa nyky-Japanista on kiehtova. Kaikki vaikuttaa aluksia tutulta, mutta sitten yhtäkkiä huomaa, että ihmiset suhtautuvat samoihin asioihin täysin eri tavalla kuin me eurooppalaiset. Tässä kirjassa tämä efekti on toiseen potenssiin. Koko kirja käsittelee kahta todellisuutta tai, toisin ilmaistuna, ontologiaa tai tietoteoriaa.
Juoni on melko yksinkertainen, mutta sen kehittely saa kirjan aika ajoin muistuttamaan dekkaria. Kirjailija kuvaa kahta todellisuutta, jotka ovat jollain, hieman mystisellä tavalla, sidoksissa tosiinsa. Lisäksi kuvataan lahkoa, jonka toimintaan päähenkilöt liittyvät. Lahkon henkimaailmaan liittyy pikkuväki ja ns. ilmakotelot. Kummankaan merkitys tai tarkoitus ylipäätään teoksessa ei minulle avautunut. Kenties ne ovat vain koristeita, ehkä toisaalta, toisenlaiselle, taikauskoisemmalle lukijalle tärkein piirre kirjassa.
Lukukokemus on vaikuttava, vaikka yllämainitut ristiriidat sitä häiritsevätkin. Kirjailijan ääni ja tyyli on niin kiehtova, että kirjan muhkea yli 1200 sivuinen lukumäärä tulee luetuksi helposti ja jättää kaipuun saman viihteen jatkumisesta.
sunnuntai 26. heinäkuuta 2015
Tikli, Donna Tartt, 2015, ISBN: 9789510402498
Donna Tarttin kirjoista tämä on lukemistani paras. Kahdessa edellisessä oli samankaltainen rakenne: jokin paha tapahtuma, mysteeri, jonka ympärille tapahtumat kietoontuvat ja jota lähestytään koko teoksen ajan. Tämä teos on lukijalle ystävällisempi, koska tuo tekstiä kuljettava avaintapahtuma on ymmärrettävämpi heti alusta alkaen: terrorihyökkäys, jonka uhriksi päähenkilö joutuu. Lähes tahtomattaan hän tulee pihistäneeksi tikliä esittävän arvotaideteoksen. Tuon teoksen ympärille rakentuu nuoren pojan kasvu- ja kehitystarina. Posttraumaattinen syndrooma tulee kuvatuksi hyvin uskottavasti sisältäpäin: kristallinkirkkaat, "kiinnipalaneet" muistikuvat ovat omiaan Tarttin loputtomasti yksityikohtia vyöryttävälle kuvaustyylille. Erityisesti teoksen alkuluvut ovat kiehtovan hyvin kirjoitettuja ja niitä lukee ilokseen. Myöhemmin teos käy puisevaksi ja toistuvat "180 asteen" juonen käännökset ennalta arvattaviksi.
Melkein yhdeksänsadan sivun vyörytys on kokonaisuutena raskas kokemus. Kirjailijan eetos tiivistyy sivulla 888: "kukaan ei ikinä saa minua vakuuttuneeksi siitä, että elämä on ihmeellinen ja palkitseva kokemus. Totuus on, että elämä on katastrofi." Olen taipuvainen näkemään tämän epätoivon ja kärsimyksen ja hukassa olemisen historian allegoriana amerikalaisen elämänmuodon, tai ainakin nuorison, epätoivoisesta etsinnästä elämän mielen ja merkityksen löytämiseksi. Eurooppaan liittyvät henkilöt ja kultturitaustat näyttävät teoksessa liittyvän toisenlaiseen, nihilistisempään, mutta taitavampaan, tapaan elää.
Lähes viimeisellä sivulla kirjailija vielä tiivistää: "Kaikki, mikä opettaa meidät puhumaan itsellemme on tärkeää; kaikki, mikä auttaa meitä laulamaan itsemme pois epätoivon suosta."
Tässä kirjassa on kahlattavana melkein tuhat sivua epätoivoa ja ongelmia, mutta kuitenkin viihdyttävästi, niin, että luku-urakasta on mahdollista selvitä kohtuullisessa ajassa.
Melkein yhdeksänsadan sivun vyörytys on kokonaisuutena raskas kokemus. Kirjailijan eetos tiivistyy sivulla 888: "kukaan ei ikinä saa minua vakuuttuneeksi siitä, että elämä on ihmeellinen ja palkitseva kokemus. Totuus on, että elämä on katastrofi." Olen taipuvainen näkemään tämän epätoivon ja kärsimyksen ja hukassa olemisen historian allegoriana amerikalaisen elämänmuodon, tai ainakin nuorison, epätoivoisesta etsinnästä elämän mielen ja merkityksen löytämiseksi. Eurooppaan liittyvät henkilöt ja kultturitaustat näyttävät teoksessa liittyvän toisenlaiseen, nihilistisempään, mutta taitavampaan, tapaan elää.
Lähes viimeisellä sivulla kirjailija vielä tiivistää: "Kaikki, mikä opettaa meidät puhumaan itsellemme on tärkeää; kaikki, mikä auttaa meitä laulamaan itsemme pois epätoivon suosta."
Tässä kirjassa on kahlattavana melkein tuhat sivua epätoivoa ja ongelmia, mutta kuitenkin viihdyttävästi, niin, että luku-urakasta on mahdollista selvitä kohtuullisessa ajassa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)