Murakamin tapa kirjoittaa nyky-Japanista on kiehtova. Kaikki vaikuttaa aluksia tutulta, mutta sitten yhtäkkiä huomaa, että ihmiset suhtautuvat samoihin asioihin täysin eri tavalla kuin me eurooppalaiset. Tässä kirjassa tämä efekti on toiseen potenssiin. Koko kirja käsittelee kahta todellisuutta tai, toisin ilmaistuna, ontologiaa tai tietoteoriaa.
Juoni on melko yksinkertainen, mutta sen kehittely saa kirjan aika ajoin muistuttamaan dekkaria. Kirjailija kuvaa kahta todellisuutta, jotka ovat jollain, hieman mystisellä tavalla, sidoksissa tosiinsa. Lisäksi kuvataan lahkoa, jonka toimintaan päähenkilöt liittyvät. Lahkon henkimaailmaan liittyy pikkuväki ja ns. ilmakotelot. Kummankaan merkitys tai tarkoitus ylipäätään teoksessa ei minulle avautunut. Kenties ne ovat vain koristeita, ehkä toisaalta, toisenlaiselle, taikauskoisemmalle lukijalle tärkein piirre kirjassa.
Lukukokemus on vaikuttava, vaikka yllämainitut ristiriidat sitä häiritsevätkin. Kirjailijan ääni ja tyyli on niin kiehtova, että kirjan muhkea yli 1200 sivuinen lukumäärä tulee luetuksi helposti ja jättää kaipuun saman viihteen jatkumisesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti