torstai 19. lokakuuta 2017

Guzel Jahina, 22017. Suleika avaa silmänsä, 456 s. Into. ISBN 9789522646408

Venäläistä nykykirjallisuutta tulee harvemmin luettua, eikä sitä kai kovin paljon suomeksi käännetäkään. Tämä on tarina Tatarstanista, Kazanista ja tataarien karkotuksesta Siperiaan stalinismin syvimpinä vuosina neljäkymmnenluvulle. Päähenkilö on tataaritar Suleika ja toiseksi kiertyy hänen aviomiehensä tappaja, neuvostoupseeri, punakaartilainen, joka ajan myötä pehmenee ja joutuu epäsuosioon, koska kohtelee kulakkeja liian lempeästi. Minulle vaikuttavin kohta on tämän henkilön näkökulmasta kuvattu jääminen yksin kulakkien kanssa Siperian korpeen ilman ruokaa ja siitä seuraavasta talvesta selviytymisestä. Tarina on vain stalinistisen vankileirien saariston liepeillä, ei keskeistä hirmutekojen kuvausta, vaan runollinen tarina tataarikulttuurista, naisesta ja rakkaudesta. Edes tarinan päätös ei ole surkea vaan jättää oven raolleen optimismille. Ihan mukavaa luettavaa, vaikka ei olekaan mikään historian oppitunti.

Ei kommentteja: