maanantai 29. tammikuuta 2018

Albert Spinosa, 2014. Keltainen maailma, 192 s. Bazar. 9789522790828

Albert Espinosa on 14-vuotiaana syöpään sairastunut espanjalainen näyttelijä. Tässä kirjassa hän haluaa välittää sen, mitä kymmenen vuoden kamppailu syövän kanssa hänelle opetti. Hän ei siis halua kertoa sairautensa tarinaa, vaan sen mitä siitä oppi.
Jo kirjan alussa on lause, joka toteaa, että tämä ei ole mikään elämäntaito-opas tai self-help-kirja.
Olen pahoillani, mutta minusta tämä on juuri sellainen. Kirjoittaja kertoo, varmaankin jossain määrin kronologisesti syntyneistä oivalluksistaan ja esittäää menetelmän, jolla kuoleman lähellä olleen kokemuksista voisivat kaikki oppia parempaa ja täydempää elämää.
Tämä tapahtuisi laatimalla sadan kohdan lista toisiinsa ihmisissä kiinnostavista asioista ja karsimalla sitten seksuaalinen kiinnostus niistä pois ja ehkä muutakin kunne jäljellä on noin parikymmentä, joiden avulla voi tunnistaa "keltaisensa" eli ne ihmiset, joiden kanssa pystyy antoisiin ja elämää rikastaviin ihmissuhteisiin.
Ymmärrän kirjailijan voimakkaan kokemuksen, miten kuoleman lähelle joutuminen voi muuttaa kokemusta ystävyydestä ja muista ihmisistä niin intensiiviseksi, että haluaa luokitella nämä kokemukset aivan omaksi maailmakseen. Kuitenkin, kun ajattelen omaa elämänkokemustani, on vaikea pitää tarpeellisena kirjailijan esittämää vaivalloista harjoitusta saati uskoa sen hyötyyn. Kirja varmasti on totta tekijälleen ja voi olla hyödyllinen muillekin, varsinkin jos on kokenut kuoleman läheisyyden, mutta samoihin johtopäätöksiin ja kokemuksiin "keltaisista" voi mielestäni päätyä myös iän myötä vanhetessaan ja viisastuessaan ja hyväksyessään kuoleman olevan luonnollinen päätös elämälle. En olisi kirjaa lukenut, ellei se olisi ollut yhden lukupiirin ohjelmassa.

Ei kommentteja: