Korhonen, Riku, 2017. Emme enää usko pahaan. 392 s. WSOY. isbn 9789510419977

Korhosella on erinomainen taito kirjoittaa pitkiä, pilkuttomia, mutta loistavan selkeitä ja kuvaavia sekä oivaltavia virkkeitä. Kirjan lukeminen on tästä syystä nautinto. Kolme neljäsosaa kirjasta oli riemukasta lukea, vaikka alussa esitelty uudelleen lämmitetty idea vaimon ryöstöstä pariterapiana tuntuikin tosi typerältä juonikuviolta. Korhosen tapa käsitellä kukin luku jonkun henkilön näkökulmasta luo jatkuessaan syvyyttä sekä tarinaan, että henkilöihin. Monipuolisuus henkilöissä poistaa yksiulotteisen karikatyyrimäisyyden ja tekee henkilöistä kaikkine ristiriitoineen uskottavia. Tämä kestää melkein loppuun asti, mutta juoneen ilmeisesti pakollisena kuuluva väkivalta ja tappo (Hollywood-vaade?) sai minut pettyneeksi. Vaikka kirja kantaa tämän jälkeenkin, olisin ollut jotenkin tyytyväisempi, jos äärimmäinen väkivalta olisi jäänyt pois ja kirjailija olisi luottanut kykyynsä luoda nautittavaa ja uskottavaa tarinaa arjen pienistä ja tarkoista havainnoista. Kirjaa oli kaikesta huolimatta ilo lukea.