Tämä on tarina kirjailijan alter egon aikuiselämästä sen alussa ja "lopussa" tai siis nykypäivässä. Missä oltiin ja mihin tultiin. Välissä kerrotaan päähenkilön vanhempien tarinaa - tai muutama absurdi sattumus heidän elämästään.
Kirjan alku viipyilee pitkään samoissa asetelmissa. Avioliitto on jähmettynyt ja vanhemmistakin kerrotaan pitkiä kuvailuja. Kaikki on vähän kuin kirkkaana syysaamuna: kirkasta mutta paikoilleen jäätynyttä. Teksti on sujuvaa ja hyvin taloudellista. Rivien välissäkin osoittautuu olevan paljon. Tyyli tuo mieleeni Veijo Meren. Myös kirjan loppupuolen tapahtumat, jotka purkavat toimimattomuuden ja tuovat kaksi kertomusta yhteen, ovat Merimäisen absurdeja ja kerrotaan jotenkin hyperrealistisesti lukijalle päin näköä sen kummemmin pehmentelemättä.
Loppuratkaisu, jossa käy ilmi mm., että vaimo on viipyillyt öitään ystävätterensä eikä rakastajansa luona, ja jossa jätetään ovi auki sille, että elämä ei olekaan pilalla vaan kaikki on ollutkin vain yliherkän ruonoilijakirjailijan hermoilua, jättää hyvä mielen ja kirjan kannen sulkee harvinaisen tyytyväisenä. Että sellaista elämää sillä kirjailijalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti