maanantai 29. tammikuuta 2018

Viivi Luik, 1987. Seitsemäs rauhan kevät. 248 s. Tammi. Isbn 9513063860

Tämä kahdeksankymmentäluvulla ilmestynyt kirja kertoo Viron 50-luvusta ja pienestä maaseutupaikasta ja viisvuotiaasta tytöstä, joka elää vahvasti äitinsä ja isoäitinsä mukana pienen mäkituvan elämää ja aikakauden pelkoja. Tytön ajatusmaailma on niin viaton kuin vain lapsen voi olla ja hän keksii koko ajan kaikenlaista kuritonta, jotta jotain tapahtuisi, aikuisten toivoessa päinvastaista. Pienen lapsen silmin onnistuu kirja välittämään elävän ja ahdistavan kuva Viron viisikymmentäluvusta sosialismin ja stalinismin paineessa ja hiljaisesta vastarinnasta.
Muutamassa kohdassa kertoja nousee pois viisikymmentäluvulta ja tekee vertailuja kahdeksankymmentälukuun ja ihmettelee, miten asiat ovat muuttuneet niin paljon. Parasta kirjassa on lapsen maailman ja ajattelutavan kuvaus: pitkästymisen kautta mielikuvituksellisiin leikkeihin ja kepposiin, jotka johtavat rangaistuksiin tai ainakin pitkään itkuun. Juuri tuollaisia ovat viisivuotiaat ja juuri tuollaista oli Viron viisikymmentäluku.

Ei kommentteja: