Tämä kirja on paitsi mainiota viihdettä myös hyvää historian elävöitystä. Ainakin mitä tulee Rooman valtakunnan historiaan ajanlaskumme alkuaikoina. Kristillisyyden alkuaikojen kuvaus ei ole aivan evankeliumin mukainen, mutta ei villeimpien apokryfikirjojen tai aikamme arkeologisen tietämyksen elähdyttämä ja siis tällaisena vähän tylsä. Tässä ei yltetä sellaiseen lentoon kuin Sienkiewitczin Quo Vadiksessa.
Jotkut kirjan henkilöt, myös Pilatus itse, äityvät välillä pohtimaan filosofisia, mutta nämä pohdinnat eivät kohoa suureksi ajattelun anniksi vaan hieman pitkästyttävät. Kirjan voi kyllä lukea myös sujuvana ja hyvin kirjoitettuna lukuromaanina, niin, melkeinpä seikkailukirjana. Kristinuskon alkua tässä kuvataan hiukan eri tavalla kuin katekismus esittää, mutta kuitenkin kiltisti ja melkein sovinnollisesti. Lukuunottamatta Marian pyyntöä Pilatukselle saada Jeesuksen ruumis haudasta (tämä kumoaa evankeliumin kuoleman jälkeisen elämän...) ja Jeesuksen vaimoa ja veljiä tässä ei haasteta lapsen uskoa eikä historian kirjoitusta. Jotkut "säteilevät pyhimysmerkit" ovat suorastaan kiusallisia. Ainakin tällaisen pakanan mielestä. Mutta mehän olemmekin ostavassa yleisössä pieni vähemmistö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti