tag:blogger.com,1999:blog-3779582546171224262024-03-18T01:16:07.417-07:00Timpan BlogiKirja-ahmatin merkintöjäTIMPPAhttp://www.blogger.com/profile/08146762045018359056noreply@blogger.comBlogger320125tag:blogger.com,1999:blog-377958254617122426.post-38003460598295153712024-03-18T01:15:00.000-07:002024-03-18T01:15:10.966-07:00Machado de Assis, 2010. Kuuluisuus ja muita kertomuksia, 69 s. Prometheus. ISBN 9789525718102<p> Portugalissa ja sen myötä myös entisessä alusmaassa, Brasiliassa, arvostetaan vanhaa, omaa kulttuuria ja sen tekijöitä ja pitkää historiaa tavalla, joka meille uudemman kansallisen heräämisen kulttuurissa eläneille on vaikea kuvitella. </p><p>Toki meilläkin on toissa vuosisadan arvostetut teijät ja kirjailijat, mutta näissä maissa niitä on enemmän ja ovat yhä edelleen hyvin tunnettuja ja arvostettuja. Yksi näistä on Machado de Assis, jonka nimi oli tunnettu jopa minulle, joka olen vain hieman sivunnut maan kulttuuria, ja jolta en ollut lukenut mitään.</p><p>Prometheus-kustantamo on tehnyt kulttuuriteon, kun on suomennettu ja julkaistu pienenä vihkosena kolme pientä novellia Machadolta kokoelmasta Várias Histórias. Olisin hyvin ehtinyt lukea nämä kolme myös portugalin kielellä, mutta niiden hankkiminen olisi kestänyt liian kauan. Käännöstä en voi moittia millään tavalla, enhän ole edes nähnyt alkuperäisiäkään, mutta kääntäjän ammattitaitoa ei ole syytä epäillä. Olisin kaivannut vähän enemmän vihjeitä kirjoittajan ajan kulttuuriin Brasiliassa, vihjeitä, joita kieli aina tuo mukanaan enemmän kuin hyväkään käännös.</p><p>Mitä sanoisin itse teksteistä? Vaikeaa. Kun yritän nähdä ne 1800-luvun lopun kontekstissa, Brasilian keisarikunnassa, mieleen tulee, että ne ovat ihmeen hyvin kestäneet aikaa. Että ne ovat ihmeen psykologisia otteeltaan kuvatessaan henkilöiden mielenliikkeitä. Varmasti siis jonkinlaisia edelläkävijöitä.</p>TIMPPAhttp://www.blogger.com/profile/08146762045018359056noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-377958254617122426.post-16956475518021448452024-03-14T06:08:00.000-07:002024-03-14T06:08:40.364-07:00Maxim Fedorov, 2023. Minun Ukrainani, Ukrainian resistance, 239 s. Minerva. Isbn 9789523759565<p> YLEn toimittaja Ukrainassa vuodesta 2022, Maxim Fedorov, kertoo tässä kirjassa työstään ja kokemuksistaan Ukrainassa. Kuten niin monet muutkin Fedorov on sukujuuriltaan ukrainalainen venäläinen, joka on sekä venäjän että Suomen kansalainen. Hän puhuu paitsi venäjää, myös sujuvaa ukrainaa ja lukuisia muita kieliä, myös suomea, kuten viime aikoina lähes päivittäin Ylen kanavilta kuulemme.</p><p>Kirja antaa taustaa Ukrainan tapahtumille ja myös Fedorovin työlle ja elämälle. En usko olevani ainoa, joka on viimeisen kahden vuoden ajan ahminut kaiken Ukrainaa koskevan informaation Hesarista ja Yleltä ja välillä vähän muualtakin. Silti tuntuu, että informaatiota ei ole tarpeeksi, että voisi edes vähän ymmärtää tätä kauheutta, sotaa keskellä Eurooppaa ja yhden ihmisen kykyä aiheuttaa tämä hulluus ja jatkaa sitä vuodesta toiseen, puhumattakaan länsimaiden huonosta kyvystä auttaa Ukrainaa ja estää Venäjää.</p><p>Pieneltä osaltaan tämä kirja auttaa informaation nälkään</p>TIMPPAhttp://www.blogger.com/profile/08146762045018359056noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-377958254617122426.post-37004236544461104642024-03-14T05:53:00.000-07:002024-03-14T05:58:14.016-07:00Maritta Lintunen, 2023. Sata auringonkiertoa, 325 s. WSOY. Isbn 9789510493496<p> Tämä on tarina suvusta, jonka juuret ovat venäjällä, mutta jonka perhe joutuu 70-luvun suuren siirtolaisaallon mukana Ruotsiin, josta perheen poika kuitenkin palaa takaisin Ylä-Karjalaan. Hän saa naapurikseen esikoisteostaan kirjoittavan Matti Pulkkisen, josta tämä peräkamarin poika saa juttuseuraa, joka on kiinnostunut kulttuurista ja sen paikallisista ilmenemismuodoista. Tapahtumia eri sukupolvissa selvittää myöhemmin Ruotsiin muuttaneiden lapsenlapsi, toimittaja.</p><p>Juoni on hyvin ja huolellisesti rakennettu ja vie lukijaa tasaisesti mukanaan. Mielenkiinto pysyy yllä ja lukeminen on hyvä kokemus. Erityisesti ilostuin hienoista luonnon ja ympäristön kuvauksista, jotka saivat hyvälle tuulelle ja tuoksahtelivat hienosti romantiikalle aika ajoin synkeistä tapahtumista huolimatta. Hieno lukukokemus.</p>TIMPPAhttp://www.blogger.com/profile/08146762045018359056noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-377958254617122426.post-77547748813020658032024-03-10T07:43:00.000-07:002024-03-10T07:43:13.339-07:00Andrei Kurkov, 2022. Kuolema ja pingviini, w70 s. Otava. Isbn 9789511455530<p> Tämä musta komedia irvii Neuvostoliiton jälkeisen Ukrainan gangsterismille. Se tekee sen tarkoin, lyhyin siveltimenvedoin. Tarinaan kuuluu pingviini, jonka päähenkilö on ottanut suojiinsa varojen puutteesta kärsivästä eläintarhasta. </p><p>Päähenkilö, Viktor, on yrittelevä kirjailija, joka värvätään kirjoittamaan muistokirjoituksia Kiovalaiseen suureen lehteen. Kun Viktor saa selville, että on kirjoittanut murhatilauksia, joita salainen palvelu on pannut toimeen, ovat hänenkin päivänsä luetut - vai pelastuiko hän kuitenkin jättämällä kaiken ja ottamalla pingviininsä paikan Antarktiksen lennolle?</p><p>Tarina on niin vetävästi kirjoitettu, että se imaisee lukijan mukaansa ja kirja tulee luetuksi yhdeltä istumalta ja harmittaa, että joko se nyt loppui. </p><p>Hyvää mieltä tuottaa myös Otavan kanteen painattama teksti, jonka mukaan kirjan tuotto lahjoitetaan SPR:lle Ukrainan sodan uhrien tukemiseen.</p>TIMPPAhttp://www.blogger.com/profile/08146762045018359056noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-377958254617122426.post-88388555791677159362024-02-26T01:37:00.000-08:002024-02-26T01:37:19.998-08:00Juha Seppälä,2023. Merille, 213 s. Siltala. ISBN 9789523880559<p> Tämä tarina kertoo kahden vanhan miehen oudosta ystävyydestä. He päätyvät elämään kummallisessa ystävyydessä, jossa aika ajoin ovat yhdessä toisen omistamassa merenrantatalossa ja toisinaan erillään, niin, että toinen, jompi kumpi, on toisen omistamassa kaupunkiasunnossa.</p><p>Päähenkilö on kirjailija, joka on menettänyt kaiken uskonsa kirjaan ja on päättänyt pelastaa elämänsä tärkeät kirjat kätkemällä ne ja tuhoamalla muut omistamansa sadat ja tuhannet niteet. Kirjailija on julkaissut kymmenen teosta, joiden nimet luetellaan. On mielenkiintoista verrata fiktiivisiä teosnimiä Seppälän omaan teosluetteloon. Ehkä nämä ovat otsakkeita, joita kirjoittaja olisi pitänyt uran arvoisena ja arvokkaina? Tai sitten ne ovat irvailua omalle uralle ja kovalle julkaisutahdille.</p><p>Seppälä on kirjoittanut paljon novelleja. Tässäkin teoksessa on ikään kuin lomittain useampi novelli. Toisaalta alkuosan teksti tavoittaa jotain novellimaisen tiukkaa ja tarkkaa pohdintaa ja elämän tarkastelua. En tiedä miksi, mutta minulle tuli jostain syystä mieleen Kari Enqvistin aivan toisenlainen kirja "Kuoleman ja unohtamisen <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuoleman_ja_unohtamisen_aikakirjat" target="_blank">aikakirjat</a>". </p><p>Puolen välin tienoilla teksti ikään kuin hajoaa ja muuttuu tyyliltään toisenlaiseksi: ei enää suoraan etenevää kerrontaa, vaan hyppelehtivää ja pätkittäistä, jossa lukija joutuu hahmottamaan tapahtumia eri puolille sirotelluista vihjeistä. Tämä on jonkinlaista proosarunoa. </p><p>Tusina viimeistä sivua taas on fiktiisen päähenkilökirjailijan viimeinen ponnistus, "viimeinen kirja". Tämä teksti on kirjoitettu tiiviiseen muotoon ja myös ladottu niin, lähes ilman mitään välejä. Tästä tulee mieleen lavarunous, joka on ylitsevuotavan runsasta ja jota nuori taiteilija esittaa huutaen ja ääni väristen. Sekaan mahtuu monenlaista ajankohtaista, somen klikkimetsästyksen arvostelua ym.</p><p>Kun olisi kaikki aika vielä, lukisin kaikki Seppälän novellit.</p>TIMPPAhttp://www.blogger.com/profile/08146762045018359056noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-377958254617122426.post-51375719731035472592024-02-26T01:14:00.000-08:002024-02-26T01:14:58.582-08:00Hannu Toivonen, 2023. Mitä tekoäly on, 100 kysymystä ja vastausta, 224 s. Teos. isbn 9789523634565<p> Takakansi mainostaa: "Maailman helppotajuisin tekoälykirja". Saattaa ollakin, ei tässä aivo nyrjähdä.</p><p> Tekoälyn tekniikkaan ei mennä ollenkaan, vaan kerrotaan siitä käytössä ja käytännössä. Sen rajoitukset käyvät lukijalle pian selväksi ja sitä myöten valkenee, että tekoäly käsitteenä on pelkkä narratiivi, joka saa paljon klikkauksia. Jos puhuttaisiin vain tietokoneohjelmista ja automatisoinnista, ei se iskisi niin suoraan siihen klikkaussormen hermoon.</p><p>Ihan suositeltava kirja - selkeyttää ajattelua, vaikka tekoäly olisi ennestään jo tuttu.</p>TIMPPAhttp://www.blogger.com/profile/08146762045018359056noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-377958254617122426.post-65241474842369103532024-02-19T00:08:00.000-08:002024-02-19T00:08:46.359-08:00Niillas Holmberg, 2021. Halla Helle, 455 s. Gummerus. ISBN 9789512418695<p> Saamelaisten asia, kolonialismi, syrjintä ja vähemmistön painostaminen on viime aikoina noussut uudella tavalla esiin kulttuurin kautta. Televisiossa esitettiin juuri eilen parin vuoden takainen Alta-vuonon ja joen patoamiseen liittynyt elokuva ja mm. saamelaisnuorista kertova sarja. St1-ketju ja yritys suunnittelee valtavaa tuulupuistoa Pohjois-Norjaan keskelle saamelaisten porolaitumia. Laki saamelaisista ja saamelaiskäräjistä on taas Suoemn eduskunnan käsittelyssä ja saattaa tällä kertaa, lopulta, mennä läpikin. </p><p>Tämä kirja menee todella syvälle saamelaiseen mieleen ja elämiseen syrjittynä vähemmistökansana. Samalla se on kulttuuriteko, sillä tekijä on hyvin perillä kulttuurimme (=länsimaisen) myyteistä ja vaikutuksista ajatteluumme ja käsityksiimme. Saamelaisen taiteilijan kamppailua identiteettinsä ja taiteensa ja lapsuuden traumojen kanssa kuvataan myyttien läpi ja samalla lukija saa kertauksen näistä myyteistä' kuin myös Freudin ja Jungin teorioista ja länsimaisen mielen harhailusta ja etsinnästä.</p><p>Kirja päsi yllättämään. Siihen tarttuessani en tiennyt mitä odottaa, mutta tämä sai arvostamaan sitä, kuinka paljon romaanin muotoon kirjoitettu tarina voi auttaa ymmärtämään ja sisäistämään vähemmistökansan tilannetta ja kulttuuria.</p>TIMPPAhttp://www.blogger.com/profile/08146762045018359056noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-377958254617122426.post-33920619736722652552024-01-27T10:27:00.000-08:002024-01-27T10:27:30.110-08:00Olli Jalonen, 2022. Stalker-vuodet, 509 s. Otava. ISBN 9789511441557<p> Taivaanpallon jälkeen Jalonen käyttää kertojanlahjojaan tällä kertaa viime vuosidadan jälkipuoliskon kuvaukseen. Päähenkilö, nuori opiskelija, joutuu värvätyksi StaSimaiseen urkinta- ja seuranta"tutkimukseen", josta hän aluksi on ylpeä, mutta myöhemmin lähinnä häpeissään ja ahdistunut ja pyristelee eroon tehtävästään. Hän pääsee Indonesian suurlähetystön tiedottajatoimitsijaksi, jonka tehtävänä on parannella Indonesian huonoa mainetta peittelevillä jutuilla ja reagoida kaikkiin negatiivisiin juttuihin vastineilla ja soittelemalla lehtien päätoimittajille. Töistä tulee potkut, kun käy ilmi yhteyksiä Kansan Uutisten kriittiseen toimittajaan, jonka seurannan hän on saanut tehtäväkseen, mutta ajautuukin suhteeseen naistoimittajan kanssa.</p><p>Välissä hän yrittää, jopa hakeutua jonkinlaiseen yksinäisyyden retriittiin päästäkseen irti vainoharhaisuudestaan. Tuonkin hankkeen hän toteuttaa jotenkin kähmimällä ja esittämällä haaksirikkoutunutta armeijan maihinnousu kielletty saarella. Lopulta hän onnistuu pelastumaan takaisin ja valehtelemaan vielä kaiken hyvästi päin.</p><p>Joutuakseen vain toimittajana arveluttaviin puffaus- ym. tilausjuttuihin. Kirjan loppua kohti kirjan päähenkilön elämä ehkä vähän selkiintyy, mutta kakenlaiset urkinnan ja valehtelun verkot eivät ota purkautuakseen vaan vievät jatkuvasti energiaa ja itsetuntoa.</p><p>Kirjan takakansi mainostaa teosta jonkinlaiseksi lähihistorian henkisen ilmapiirin ruumiinavaukseksi. Ehkä vähän liikaa sanottu, vaikka toki paljon hvyin osuvaa kuvausta kirjaan sisältyy. Stasimaisen toiminta viittaa blokkien vastakkainasetteluun kuten autoritaarinen Indonesiakin. Jäin pohtimaan miksei taistolaisuuden nousua ja tuhoa ole lainkaan sivuttu, vaikka se jos mika on lähihistorian henkistä ilmapiiriä. Ehkä se olisi ollut liian iso pala tai sitten vienyt väärille vesille kertomasta yhden antisankarin kurjasta elämästä ja vääristä ratkaisuista?</p><p>Kollektiiviset väärät ratkaisut kun vaatisivat melko massiivista kuvausta tehdäkseen oikeutta joukkoliikkeen mitat saaneelle hölmöilylle.</p>TIMPPAhttp://www.blogger.com/profile/08146762045018359056noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-377958254617122426.post-29374037907135515362024-01-12T00:54:00.000-08:002024-01-12T00:54:31.261-08:00Anni Saastamoinen, 2019. Sirkka, 188 s. Kosmos. ISBN 9789527144817<p> Sirkka on kauhistuttavan tasainen ja elämänsä rutiineihin epätoivoisesti takertuva ja melkoisen suvaitsematon persoona. Sirkalla ei ole juuri mitään ambitioita, vaan hän suorittaa elämäänsä eikä halua siihen mitään ylimääräistä. Tämä on tapa selvitä hengissä ja pitää mielensä "viidakottomana" kaikki asiat suorissa ja selvissä riveissä, ilman kaaosta tai tunnemyrskyjä. Väijyvä masennus pysyy rutiineilla juuri ja juuri loitolla. Tässä auttaa myös Sirkan äidin ja ystävän räiskyvät luonteet. Ne ovat kuin vastakohtapeilit, joita käyttämällä Sirkka voi jumittaa entistä tiukemmin omassa elämässään.</p><p>Kuulostaako tosi tylsältä ollakseen romaani? Niin minäkin ensin ajattelin, mutta rivien välissä on huumoria ja myötätuntoa ja tunne siitä, että Sirkka onnistuu elämässään torjumaan paljon huonoja vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia.</p><p>Tämä on jollain tavalla kehitysromaani, vaika Sirkassa kehitystä tapahtuu vain minimaalisesti ja vain vähittäin ja tasaisesti. Jonkinlainen käännekohta on, kun Sirkka, omaksikin hämästyksekseen, hankkii kissan lemmikiksi kotiinsa. Kissan rajoitettu sosiaalisuus, riippuvuus ja lämpö selässä kissan nukkuessa Sirkan takana sängyssä saa Sirkan mielessä aikaan lämpimiä ailahduksia ja Sirkka alkaa sulaa mahdollisuuksille elämässään.</p><p>Ilmestyy jopa mieskandidaatti, joka saa Sirkan houkuteltua deiteille. Sirkka toki ilmoittaa lopulta, ettei halua miestä, eikä mitään muutakaan ylimääräistä elämäänsä. Mutta jotain kuitenkin on tapahtunut. Sirkka on ihmisenä vähän lämpimämpi, vähän enemmän ihminen ja vähän vähemmän robotti.</p>TIMPPAhttp://www.blogger.com/profile/08146762045018359056noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-377958254617122426.post-7929822049344520672024-01-04T10:02:00.000-08:002024-01-04T10:02:14.345-08:00Mart Kivastik, 2021. Sure Poisu, 191 s. Väike Öömuusika. ISBN 9789916406175<p> Tämä teos on juuri ilmestynyt suomeksi nimellä Barbarus. Olen tyytyväinen itseeni, että sain sen lopulta luettua eestinkielellä. Ostin kirjan kirjailijalta itseltään kesällä Tartossa.</p><p>Kirja kertoo Johannes Vares-Barbaruksesta, jota kirjassa kutsutaan, tai tämän vaimo ainakin kutsuu poisuksi eli pojuksi. Poisu taas kutsuu vaimoaan siutsuksi ja lukuisilla muilla hellyttelynimillä. Aluksi kaikki on hyvin. Poisu on lääkäri, jolla on praktiikka Pärnussa, talo ja palvelija. Lisäksi hän on runoilija, joka lankeaa KGB:n rekrytointiin, kun agentti älyää houkutella neuvostoliiton suurten kirjamarkkinoiden levikillä ja suurella maineella.</p><p>Parempaa tai kuuluisampaa runoilijaa poisusta ei tule, mutta kylläkin NKP/KGB:n valitsema Eestin neuvostotasavallan ensimmäinen (nukke)pääministeri. Olot ja suhteet ovat sellaiset, että poisu päätyy itsemurhaan tai ehkä hänet murhataan (?).</p><p>Kirja kertoo lukuisista poisun aikalaisista ja heidän rooleistaan oikeilla nimillään. Tämä on siis ns. biofiktiota. Sikäli kuin vähän vajavaisella kielitaidollani ja laiskana sanakirjan käyttäjänä ymmärsin tarina on hyvä ja kirjoitettu vaihtelevasti ja näkökulmaa ja ajankohtaa silloin tällöin vaihtaen, niin että lukijan kiinnostus kyllä säilyy. Jopa vieraskielisellä. Eestiläisille kirjan tarina on tietysti monella tapaa lähempänä ja puhuttelee heitä varmasti aivan eri intensiteetillä.</p><p>Aiemmin luin Kivastikilta "<a href="https://timpanblogspot.blogspot.com/2023/08/mart-kivastik-2020-taivaan-portaat-279.html">Taivaan portaat</a>" ensin suomeksi ja sitten eestiksi. Hyvä kirja sekin.</p>TIMPPAhttp://www.blogger.com/profile/08146762045018359056noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-377958254617122426.post-7599600894258745542023-12-18T02:15:00.000-08:002023-12-18T02:15:24.015-08:00Silvia Hosseini, 2021. Tie, totuus ja kuolema, 238 s. Gummerus, isbn 9789512416325<p> Sain tästä kirjasta reilu vuosi sitten vihjeen, että tätä lukiessa minä olin tullut mieleen. Vihjaaja ei kertonut syytä, miksi. Huolestuin tietysti, että jotain alentavaa.</p><p>Tilasin kirjan kirjastosta ja odotin sitä yli vuoden. Suosittu teos siis. Luettuani sen nyt, oivalsin heti mistä minä olin tullut mieleen:</p><p>Ensinnäkin teosksessa käsitellään Thomas Pikettyn kirjaa "Pääoma 2000-luvulla". Olin ehdottanut puolileikilläni kirjaa lukupiirin luettavaksi, mutta se ei fiktio-painotteisessa piirissä tietenkään saanut riittävästi kannatusta, mutta ehdotukseni oli jäänyt jollekin mieleen. Olen, monien muiden, jopa taloustieteilijöiden, kanssa samaa mieltä, että tämä on todennäköisesti tämän vuosisadann tärkein yhteiskunnallinen teos. Hosseini vaikuttaa olevan, ainakin suurin piirtein, samaa mieltä.</p><p>Toiseksi, Hosseini käsittelee teoksen kolmannessa osassa "Kuolema", myös lintuja ja jopa siteeraa Ackermanin<a href="https://timpanblogspot.blogspot.com/2022/07/jennifer-ackerman-2017-viisaat-linnut.html"> viisaat linnut</a> -kirjaa, jota olen suositellut lukuisille ornitologi-ystävilleni ja ehkä maininnut myös lukupiireissäni.</p><p>Kolmanneksi, koko kirjaa sävvyttää melkoinen rempseys ja kuvia kumartamattomuus, josta tunnistan jonkinlaisen sukulaissielun, joka kätkee herkkyytensä ja kyyneleensä tähän ilmiasuun, erityisesti vaikeita tai hävettäviä asioita käsitellessään. Noita asioita ei tällä luonteella kuitenkaan jätetä piiloon tai käsittelemättä, vaan ne otetaan suorastaan raa´an suorasti ja melkein aggressiivisesti käsittelyyn: kissa pöydälle ja koivet levälleen! En tiedä, onko tämä piirre tuonut toisen lukijan mieleen minut, mutta olisi voinut niin tehdä, vaikka lukupiirissä ei yleensä käsitellä kaikkein brutaaleimpia henkilökohtaisen elämän asioita. Hosseini onnistuu käsittelemään anaaliterveyden ongelmia suoraan ja rajusti, suorastaan räjähtävän räiskyvästi. Tätä osaa voi suositella kaikille, jotka näistä vaivoista kärsivät tai ovat kärsineet.</p><p>Saamani kirjastokappale teoksesta oli taiteltu lukuisilta sivuilta hiirenkorville, josta voi päätellä, että muutkin lukijat olivat löytäneet lukuisia kohtia mieleenpainettavaksi ja muistiin merkittäväksi. Oioin nuo hiirenkorvat lukiessani, mutta merkkasin vastaavasti muutamia omia kohtia samalla tavalla. Lissän, että ennen kirjan palauttamista toki oion merkintähiirenkorvani pois, jotta seuraava lukija saa tässä suhteessa neitseellisen laitoksen.</p><p>Ensimmäinen merkitsemäni kohta jäi mieleen, koska olen vuosia hautonut autofiktiivisiä tekstin pätkiä ja pohtinut, olisiko niistä omakustanteeksi. Hosseini siteeraan yhden matkateoksen kommenttina Montesquieuta (1988 [1721], Persialaisia kirjeitä): "Luonto näyttää viisaudessaan pitäneen huolta siitä, että ihmisten tyhmyydet jäisivät hetkellisiksi, mutta nyt tekevät kirjat ne kuolemattomiksi. Houkkion pitäisi tyytyä jo siihen, että hän on ikävystyttänyt kaikkia niitä, jotka ovat hänen lähelleen osuneet. Mutta hän tahtoo kiusata vielä tulevia sukupolvia. Hän tahtoo typeryytensä voittavan unohduksen, josta hän olisi voinut nauttia kuin haudan rauhasta. Hän tahtoo jälkimaailman saavan ikuisiksi ajoiksi tiedon siitä, että hän on elänyt ja että hän on ollut hölmö." Näin pohtien, some on ehkä kuitenkin parempi paikka autofiktiivisille tekstien tekeleille. Ne kun jäävät kuitenkin unholaan, kun tulee seuraava somealusta, tai starndardit muuttuvat ja vanha tekniikka lakkaa toimimasta.</p><p>Hosseinilla on niin tuoreita ja raikkaan "feminiinisiä" näkökulmia Kerouacin "Matkalla" teokseen, että päätin, että ehkä se on kuitenkin luettava ja ehkä vielä se alkuperäisempi versio, vaikka en ole ollut vaikuttunut hippi ja huume- ym päihdesekoiluista, niin vapaa seksi niissä ympyröissä voi näyttäytyä kiinnostavana ilmiönä. Hosseini kuvaa Kerouacin teoksen saamia reaktioita. Tämä kuvaus voisi olla kuvaus jonkun lukupiirin istunnosta: "Romaanin sisällön, muodon ja tyylin nyanssit sivuutettiin, seksuaalisesti aktiivisia naisia paheksuttiin ja Kerouacin maskuliinisuuden performanssi ymmärrettiin väärin..."</p><p>Kohdasta "Kuka minä olen", joka on tyyliltään aforismikokoelma, jonka kappaleet on kuin tästä osoitukseksi numeroitu, poimin kohdan 35: "Siksi en pidä elämäkerroista. Elämäntarinaksi pakotettu minuus on aina johdonmukainen, toisin sanoen valheellinen." Tällaisen tuntemuksen vuoksi olen paljon pohtinut, miten saisin kootuksi fragmentaarisen autofiktion, joka kunnioittaisi minuutta ja sen tuntemuksia ja epäjatkuvutta enemmän kuin "elämäkerta".</p><p>Kirja, joka herättää ajatuksia ja saa lukijan pohtimaan asioita edelleen on hyvä. Ja lukemisen arvoinen. Kiitos kirjasta!</p>TIMPPAhttp://www.blogger.com/profile/08146762045018359056noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-377958254617122426.post-79438926838554007212023-12-14T07:09:00.000-08:002023-12-14T07:09:18.444-08:00Oksana Vasjakina, 2021. Haava, 254 s. Otava. ISBN 9789511436997<p> Vasjakinan tarina alkaa kuin autofiktiivinen tai autobiografinen teksti, mutta puolivaiheissa tyyli hyppää proosarunouteen ja vähän niiden jälkeen ollaan esseissä. Loppua kohti palataan taaas alun enemmän kuvailevaan tarinaan. Koko ajan kuitenkin keskeisenä pysyy kirjoittajan persoona ja tuntemukset.</p><p>Tarinan toinen päähenkilö on Vasjakinan äiti, johon tällä on monimutkainen ja kipeä suhde. Äiti on kuollut ja vainajan uurnaa kuljetetaan tarinan myötä kohti Siperiaa, alkuperäistä kotipaikkaa.</p><p>Taustakuviona on neuvostoliitto ja nykyvenäjä ja ennen kaikkea niiden arki. Myös vähemmistörunoilijan arki ja taide-elämä tulee sivutuksi.</p><p>Teoksen nimi Haava tarkoittaa kirjailijan äitiä. Haava ei tullut siitä, että hän kuoli, vaan siitä, että hän pysyi hengissä. Ja ilmeisesti oli koko ajan suuri ongelma tyttärelleen.</p><p>Hauska sattuma, että edellinen lukukokemukseni oli Kähkösen 36 Uurnaa, joka myös on äitissuhteen tilitys. Kähkönen lähestyy vaikeaa äitisuhdettaan hyvin kunnioittavasti ja herkästi. Vasjakina taas välillä raivoisan rempseästi ja äärimmäisen avoimesti. Ei voi kuitenkaan sanoa, että kumpikaan lopulta vihaisi tai ei antaisi anteeksi äidilleen.</p>TIMPPAhttp://www.blogger.com/profile/08146762045018359056noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-377958254617122426.post-85985778196474713872023-12-06T00:21:00.000-08:002023-12-06T00:21:34.059-08:00Sirpa Kähkönen, 2023. 36 uurnaa. Väärässä olemisen historia, 267 s. Siltala. ISBN 9789523881860<p> Olen aiemmin lukenut Kähkösen kirjoista kaksi: <a href="https://timpanblogspot.blogspot.com/2022/01/sirpa-kahkonen-2014-graniittimies-334-s.html">Graniittimies </a>ja <a href="https://timpanblogspot.blogspot.com/2022/09/sirpa-kahkonen-2021-vihrea-sali-315-s.html">Vihreä sali</a>. Ostin kirjan aiemmin syksyllä, koska jotkut läheisistä olivat osoittaneet siihen mielenkiintoa. Yhdessä lukupiirissäni veikattiin Finlandia-voittajaa lokakuussa. Veikkasin tätä, vaikka en ollut vielä kirjaa lukenut, paremmin vain siksi, että olin sen ostanut.</p><p>Aiemmin en ollut varma Kähkösen kirjailijalaadusta. Oliko vain viihdetaiteija, vai vakavasti otettaava historian elävöittäjä. Lukemani kirjat ovat osa sarjaa Kuopiosta. Koko sarjan lukeminen varmasti olisi avannut minullekin Kähkösen maailman koko todellisuuden. </p><p>Tämä kirja on toista maata. Ei mitään perinteistä lineaarista kaikkitietävän kertojan luentaa. Joskus puhuttiin muistaakseni keskeislyriikasta, kun tarkoitettiin runoutta, joka pyöri kirjoittajan oman navan ymoärillä ja keskittyi hänen tuntoihinsa. Tämä proosateos on keskeisproosaa.</p><p>Silti siitä ei tule mieleen hapantuneen napanöyhdän kaivelu, vaan se menee tosi syvälle tunteisiin. Siinä jotenkin kummalla tavalla auttaa kirjan fragmentaarinen ja toisteinen rakenne. Se jättää lukijalle aikaa peilata tekstin asioita omiin muistoihinsa ja tunteisiinsa ja yhtäkkiä kaikki on niin kovin totta, mutta omina kokemuksina.</p><p>Tässä varmaan auttaa, että on itse elänyt viiskymmentäluvulla, perheiden sisäisen vaikenemisen, mykkäkoulujen ja henkisen ja fyysisen väkivallan alla. Kaikkia lapsiahan silloin hakattiin, kaikkien isät olivat raivokkaita väkivaltaisia ja sulkeutuneita, osa lisäksi juoppoja.</p><p>Toivoisin, että Kähkönen tämän perunkirjoituksen jälkeen jaksaisi edetä perinnön jakoon ja nauttimaan elämästä kirjoittamalla nyt saavutetusta anteeksiannosta ja sovituksesta käsin vielä jotain uutta. Ehkä jotain iloista ja rakentavaa, vielä vahvemmin optimistista.</p>TIMPPAhttp://www.blogger.com/profile/08146762045018359056noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-377958254617122426.post-88198041471788839062023-12-01T08:51:00.000-08:002023-12-01T08:51:56.230-08:00Akwaeke Emezi, 2021. Vivek Ojin kuolema, 236 s. Kosmos. ISBN 9789523520943<p> Tämä on Queer-ihmisistä kertova tarina, joka alkaa tavallisesti, mutta kiihtyy kertoessaan transvestiitistä nuorukaisesta, hänen ystävistään ja perheestään. Suunnilleen puoleen väliin tämä piti otteessaan, mutta sitten tuli jotenkin "kauniit ja rohkeat"-olo. En tosin ole kyseistä sarjaa koskaan seurannut, mutta kuulemma siinäkin kaikki parittelukombinaatiot - mahdolliset ja mahdottomat - tulevat käyttöön. Niin tässäkin ja sen myötä meni vähän maku. Myös on niin, että mystisen kuoleman. joka tuodaan esiin heti alussa, ympärille kerätään niin korkea dramaattinen jännite, että se ei oikein kestä "tavallista" loppuratkaisua. Vaikka sateenkaareville jutuille haluaa antaa tilaa ja ymmärrystä, niin jäi silti vähän pettynyt olo lopussa.</p><p>Nigeria ja sen väkivaltaisuus ja heimoristiriidat ovat tässä vain taustakuviona, mutta oman mielenkiintonsa ne tuovat tarinaan.</p>TIMPPAhttp://www.blogger.com/profile/08146762045018359056noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-377958254617122426.post-81734407851365763842023-11-24T10:25:00.000-08:002023-11-24T10:25:54.755-08:00Herta Müller, 2010. Tänään en halunnut tavata itseäni, 242 s. Tammi, isbn 9789513155575<p> Ceausescun Romania, totalitarismi ja arjen brutaalisuus, siinä ovat tämän kirjan teemat. Vaikka aiheet ovat toinen toistaan hirveämmät ja kaikki on oikeastaan aivan toivotonta, on kertoja kynä niin sujuva, että kirjan lukeminen on suorastaan nautinnollista.</p><p>Tunnistin tavallisen kansan keskenään toivottomuudessa viljelemän raa´an huumorin ja sen luovuuden. Jatkuva, kuin kamera-ajona liukuva ympäristön kuvaus täynnä toinen toistaan tarkempia ja osuvampia romanialaisen ympäristön kuvauksia saa lukijan tuntemaan läsnäoloa ja osallisuutta, jota harva kirja pystyy tällaisessa määrin herättämään. Nobel oli häneltä hyvin ansaittu.</p>TIMPPAhttp://www.blogger.com/profile/08146762045018359056noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-377958254617122426.post-90903682543419569742023-11-13T09:42:00.000-08:002023-11-13T09:42:50.991-08:00Maria Peura, 2017. Tunkeilijat, 222 s. Teos, ISBN 9789518517101<p> Tämä kirja on hykerryttävän monipuolinen. Tyylilaji vaihtelee parodiasta tragedian kautta anarkistiseen iloitteluun. Kirjoitus- tai pikemminkin puhetyyli vaihtuu myös koko ajan. Milloin pohjoisen meän kieltä, milloin virallisen oloista virkakielta, milloin toisen kulttuurin tai henkimaailman mielikuvituksellista ilmaisua.</p><p>Jos tässä on jotain huonoa, niin ainakin se, että pitäisi heti lukea toiseen kertaan, että saisi paremman kokonaiskuvan ja muistaisi paremmin yksittäisten tarinoiden juonia. Missä on kamala hirmuäiti, missä uskontojen uhri, missä pedofiilin uhrilapsi. Kirjoittamisen ilo ja katarttisuus saavuttavat huippunsa viimeisessä tarinassa, joka on aivan juovuttavan ilon ja tajunnanvirran häikäisevä ilotulitus. Hämmästyttävää luovuutta ja tuottavuutta vielä nuorelta tekijältä.</p>TIMPPAhttp://www.blogger.com/profile/08146762045018359056noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-377958254617122426.post-40083339066376512112023-11-13T08:53:00.000-08:002023-11-13T08:53:58.737-08:00Emma Puikkonen, 2016. Eurooppalaiset unet, 178 s. WSOY, ISBN 9789510415795 <p> Fragmentaarinen vaellus- ja episodiromaani, jossa on aikalaiskuvausta ja yhteiskuntakritiikkiä. Tai sitten tämä on jotain muuta.</p><p>Katkelmallisuus ja joidenkin lukujen lyhyys, tekee lukemisesta kevyttä ja mukavaa. Jossain vaiheessa huomasin, että jotkut henkilöhahmot tulevat uudestaan esille jonain sivuhahmona myöhemmässä elämässään. Tekijä on selvästi tarkoittanut nämä toistuvat esiintulot sitomaan lukuja toisiinsa ja tekemään irrallisista episodeista romaanin. Minua havainto häiritsi, luin episodin toisensa jälkeen kuin novellikokoelmaa pohtimatta niiden keskinäisiä yhteyksiä.</p><p>Teatterissa henkilöiden kautta yhdistäminen toimisi varmasti helpommin, eikä häiriisisi laiskaa lukijaa/katsojaa.</p><p><br /></p>TIMPPAhttp://www.blogger.com/profile/08146762045018359056noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-377958254617122426.post-1300315490697988912023-10-30T10:51:00.003-07:002023-10-30T10:51:39.468-07:00Maria Jotuni, 2007. Huojuva talo, 577 s. Otava. isbn 9789511222279<p> Tämä Maria Jotunin postuumisti julkaistu avioliiton kuvaus on synkeä historia. Siinä enkelimäisen alistuva Lea joutuu Eeron, vainoharhaisen alkoholistin henkisesti ja fyysisesti pahoinpitelemäksi. Piina vain jatkuu ja jatkuu, eivätkä lapsetkaan säästy isän väkivallalta.</p><p>Aviomies pettää ja käyttää hyväkseen, eikä tahdo kuulla erosta tai hyväksyä sitä. Loppuratkaisuna Eero surmaa ensin vahingossa rakastajattarensa ja sitten itsensä. Lea pääsee viimein vapaaksi ja luomaan omaa elämäänsä.</p><p>Naisen alistettu ja alistuva asema Suomess viime vuosisadalla on tässä teoksessa saanut monumentaalisen kuvauksensa. Naisten vapautuminen on toki noista ajoista edennyt monella tavalla, mutta aviohelvettiin voi edellen joutua ja avun saaminen voi olla yhtä vaikeaa.</p>TIMPPAhttp://www.blogger.com/profile/08146762045018359056noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-377958254617122426.post-2789477295686637732023-10-30T10:40:00.000-07:002023-10-30T10:40:02.845-07:00Abdulrazak Gurnah, 2022. Loppuelämät, 339 s. Tammi. ISBN 9789520442651<p> Tämä kirja on perinteistä kertomakirjallisuutta, mutta afrikkalaisesta näkökulmasta. Kirjassa on monta erillistä osaa, kussakin jonkun henkilön tarina. Tarinat risteävät ja punoutuvat toisiinsa viimeisessä osassa. Viimeisen osan lopussa tulee tunne, että kirjoittajalle on tullut hoppu saada työ päätökseen ja viimeiset sivut ovat vasta muistiinpanot perusteellisemman tekstin luomiselle, kuten aiemmisa osissa on tehty.</p><p>Kirjaan sisältyvä rakkaustarina on rauhallisen kaunis ja myönteinen, eikä siinä ole mitään länsimaisittain tempoilevaa ja ristiriitaista. Kaunista luettavaa. Noinkin on voinut olla. Siirtomaavaltojen julmuuksien kuvaaminen sen sijaan ei ole kaunista, vaan kauhistuttavaa. Näkökulma on Afrikassa ja afrikkalaisissa, mutta eurooppalaiset siirtomaaisännät ovat pääosassa valtioiden ja maiden muovaamisessa.</p><p>Kirjoittaja on Nobelinsa ansainnut.</p>TIMPPAhttp://www.blogger.com/profile/08146762045018359056noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-377958254617122426.post-2199092269968005932023-10-06T01:39:00.001-07:002023-10-06T01:41:51.553-07:00Lisa Feldman Barret, 2023. Seisemän ja puoli oppia aivoista, 182 s.<p> Tämä pieni opus kumoaa ansiokkaasti useita sitkeästi eläviä vääriä teorioita ja käsityksiä aivoistamme ja niiden kehityksestä ja toiminnasta.</p><p>Lukujen otsikot kertovat olennaisen: aivot eivät ole ajattelua varten, ihmisellä on yhdet aivot (ei kolmet), aivot ovat verkosto, jne. </p><p>Monet esitetyt asiat ovat tuttuja, mutta näin esitettynä kumoamassa populaareja, sitkeästi eläviä väärinkäsityksiä, ne tuntuvat uusilta ja raikkailta. Kirjan avulla saa perustaa ajatella ihmistä, sosiaalisuutta ja biologiaamme uudella entistä realistisemmalla tavalla.</p><p>Häpeäkseni löysin myös aivan uuden käsitteen täältä: homeostasis on kaikille biologeille tuttu, mutta allostasis oli minulle uutta. Oleellinen käsite aivojen toiminnan ja kehomme automaattisen säätelyn ymmärtämisessä.</p><p>Kirjassa on hyvä hakemisto, jonka avulla on helppo palata tarkistamaan asioita, miten se nyt olikaan... Kirja kannattaa siis säilyttää hyllyssään.</p>TIMPPAhttp://www.blogger.com/profile/08146762045018359056noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-377958254617122426.post-81928702555216842902023-10-06T01:28:00.002-07:002023-10-06T01:42:45.726-07:00Svend Brinkmann, 2021. Mitä on olla ihminen, 293 s. Tammi. ISBN 9789520418113<p> Tämä filosofinen kiertomatka kertoo nuoren miehen matkasta isoäitinsä tiedon ja elämänkokemuksen ohjaamana eri puolille Eurooppaa humanismin ja kulttuurin merkkipaikoille. Matkalla hän lukee isoäitinsä käsikirjoituksen ihmisenä olemisesta.</p><p>Kirja muistuttaa rakenteeltaan jossain määrin Jostein Gaarderin "Sofian maailmaa", teosta, joka niin ikään kevyen kehyskertomuksen avulla perehdyttää lukijan filosofiaan ja sen eri suuntauksiin ja ajattelijoihin.</p><p>Tämä esitys muutamassa luvussa "filosofisesta antropologiasta", mielestäni modernista humanismista, on hyvä ja mielenkiintoinen, mutta ehkä olisi ansainnut tavallisen tietokirjan formaatin. Tai sitten ei - ehkä tämä on suunnattu ennen muuta nuorille, jotka eivät muuten kiinnostuisi humanismista ja sen perusteista.</p><p>Minulle mielenkiintoisin osa oli lopun lähdeluettelo! Kirjassa mainittujen henkilöiden hakemisto voi olla hyvin käyttökelpoinen, jos myöhemmin joku aiheeseebn liittyvä alkaa askarruttaa.</p>TIMPPAhttp://www.blogger.com/profile/08146762045018359056noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-377958254617122426.post-45250654172929918582023-10-06T01:17:00.003-07:002023-10-06T01:17:26.095-07:00Meg Mason, 2022. Murhe ja autuus, 346 s. Otava. ISBN 9789511402633<p> Kirja kertoo Marthan tarinan nuoruudesta keski-ikään kahden avioliiton ja mielenterveysongelmien kautta. Tarinan kerronta on todella taitavaa ja imee lukijan tehokkaasti mukaansa.</p><p>Lukiessani pidin arvokkaana, että kerrankin mielenterveyden ongelmia suhteessa henkilöön ja tämän ihmissuhteisiin kerrotaan perusteellisesti sisältä päin. Jännite tässä suhteessa kasvaa loppua kohti, kun päähenkilö lukuisten lääkäri ja lääkityskokeilujen jälkeen saa "oikean diagnoosin". Lainausmerkeissä siksi, että diagnoosia ei kerrota vaan tekstiin on koko ajan merkitty sen kohdalle vain --. Luonnollisesti odotin, että lopuksi paljastetaan mistä perinnöllisestä mielenterveysongelmasta on kyse. Jossain kohtaa käy ilmi, että psykoosi se ei kuitenkaan ole. Mikä sitten?</p><p>Ei mikään! vasta tekijän loppusanoista löytyy disclaimeri, ettei ole kyse mistään oikeasta mielenterveysdiagnoosista, eivätkä kuvatut oireet vastaa mitään diagnoosia. Mikä pettymys! Suorastaan petos! Lukijan aikaa on viety turhaan, kiehtovasti, mutta väärin kuvatulla tapauksella. Ja vain kirjoittajan laiskuuden vuoksi. Ei ole viitsinyt tehdä kotiläksyjään ja selvittää eri mielenterveysongelmien oirekuvia. </p><p>Samanlainen lässähdys on myös päähenkilön paluu päättyneeseen suhteeseen toisen aviomieehnsä kanssa. Ei ole uskottavaa. Hollywood höpöä.</p>TIMPPAhttp://www.blogger.com/profile/08146762045018359056noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-377958254617122426.post-13326261919781397262023-10-06T01:04:00.002-07:002023-10-06T01:04:52.203-07:00Maria Jotuni, 1994: Arkielämää, 118 s. SKS. ISBN 9789517178006<p> Maria Jotuni on ehdottomasti tutustumisen arvoinen klassikko. Tämä pikkuteos on mainio maalaiselämän arjen kuvaus. Siinä on toinen toistaan mehevämpiä tyyppejä ja mainiota dialogia. "Pappi" nymanin kaupunkielämästä maalaiskiertolaiseksi sosiaalisesti pudonnut hahmo sitoo luvut yhteen yhtä kesäistä heinäntekopäivää kuvatessa. Yhteiskunnan luokkajako ja rahvaan elämän, maailman ja uskonnon käsitykset piirtyvät esiin huumorin keventäminä lyhyinä lukuina.</p><p>Kerrassaan mainio kirja. Seuraavaksi kai Huojuva talo.</p>TIMPPAhttp://www.blogger.com/profile/08146762045018359056noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-377958254617122426.post-34236329739906212902023-08-10T07:59:00.000-07:002023-08-10T07:59:12.316-07:00Mart Kivastik, 2020. Taivaan portaat, 279 s. Atrain & Nord. isbn 9789523155619; Mart Kivastik, 2019. Taevatrepp, 262 lk, Väike Öömuusika. isbn 9789949013586<p> Luin ensin suomenkielisen käännöksen ja Tarton kielikurssin jälkeen alkuteoksen. Molemmat tuottivat suurta iloa. Ensinnäkin käsittelyssä on mies ja miehen kasvaminen ja tunne-elämä, maailmassa hukassa oleminen. Ja mies on tavallinen eestiläinen nykymies. Ei mikään sankari, macho tai edes kulttuuripersoona, vaan aivan tavallinen arkinen mies.</p><p>Kerronta etenee kahdessa ajassa vuorotellen, päähenkilö Uun koulupoikavuosina ja keski-ikäisenä taloustoimihenkilönä. Aikasiirtymät tapahtuvat hauskan kehitelmän kautta: keski-ikäinen Uu siirtyy ajassa takaisin taiteilijaystävänsä vähän ennen kuolemaansa antaman neuvon mukaan. Taiteilija, Georg, on saanut oivalluksensa jotenkin James Webb -teleskoopin rakentamisesta. Sillä kun voidaan nähdä valovuosien taa kauas menneisyyteen.</p><p>Uun teinivuodet ovat neuvostoliiton aikaa, mutta tämä ilmenee vain arjen hankaluukisina venäläisten kanssa ja muina ongelmina, jotka eivät kuitenkaan ole pääosassa Uun teinivuosien kuvauksessa. Tuglasseuran Elolehdessä kirjailija sanoo, itse, ettei todellakaan koe neukkunostalgiaa, niin paska järjestelmä se oli.</p><p>Alkuteoksen lukeminen syvensi kokemustani kirjan filosofisesta, aikaa ja sen olemusta pohtivasta puolesta. Voi myös olla, että Tartossa näkemäni, kirjasta tehty samanniminen elokuva, ja kirjailijan tapaaminen sen jälkeen, vaikutti samaan suuntaan. Toki myös luen eestinkieltä paljon suomea hitaammin, jolloin jää luontevasti aikaa pohtia tekstin merkityksiä ja huomata, missä kohtaa kirjailija on sijoittanut omaa elämän pohdintaansa puhtaan juonikerronnan joukkoon.</p><p>Alkuteoksen lukeminen tuotti lukuisia kieleen liittyviä iloisia hetkiä. Niitä pieniä oivalluksia sanojen merkityksistä ja samankaltaisuudesta suomenkieleen, jotka ovat eestin opiskelun motivaatiosuola. Seuraava eestinkielinen opus odottaa jo lukemistaan, ja, tällä kertaa, ilman edeltävää tarinaan tutustumista suomenkielellä.</p>TIMPPAhttp://www.blogger.com/profile/08146762045018359056noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-377958254617122426.post-16840735649641872432023-07-10T09:12:00.000-07:002023-07-10T09:12:01.947-07:00Volter Kilpi, 2015. Alastalon salissa, I ja II, 421 ja 405 s., Otava. isbn 9789511295686<p> Tällä päivämäärällä se tuli luetuksi. Aloitin jo kesäkuun alkuuolella, mutta välillä piti lukea muuta ja loppuun pääsy venyi tähän päivään. Nyt voisin ostaa Kustavin Kilpi-päiviltä sen t-paidan, jonka selässä lukee: "Olen lukenut Alastalon salissa". Kirja on kuulemma kamala luettava, joka jää kaikilta kesken. </p><p>No, ei jäänyt. Sujuvaa tekstiä ja, kun tekstin rytmiin tottuu, valuu se päähän kuin sula voi, helposti ja notkeasti. Ei tämä nyt mikään maailman paras teos ole. Onpahan omanlaisensa. Barokin Biedermeier tyylistä tekstiä, jossa on koukero koukeron päällä ja vielä senkin päällä monta kiemuraa. Jos kieli olisi maltillisempaa, riittäisi monta sataa sivua vähemmän saman tarinan kertomiseen. Saariston merenkävijäisännät kokoontuvat yhteen saliin ja allekirjoittavat sopimuksen parkkilaivan rakentamisesta. Kuuden tunnin harras kokous, jonka osanottajien päässä pyörivät kaikilla samanlaiset biedermeier-ajatus-kiemurat. Pidin eniten yhdessä kohtaa, yhden isännän kertomuksesta laivanvarustaja-, retari-, nuorukaisesta, joka varustaa laivan ja palkkaa tutun kapteeniksi ja odottaa sitten seitsemän vuotta laivaansa ilman viestiä sen menestyksestä tai tuhosta. Noilta osin kerronta on tavanomaisempaa ja suoraa, ilman protagonistien ajatusmaailmojen yliperusteellista läpikäyntiä.</p><p>Tulipahan luettua. Kyllä se kesälukemiseksi sopii.</p>TIMPPAhttp://www.blogger.com/profile/08146762045018359056noreply@blogger.com0