Thomas Piketty, 2024. Pääoma ja ideologia, 877 s. Into. Isbn 9789523930827

 Olen aiemmin jo  lukenut toisen Pikettyn järkäleen "Pääoma 2000-luvulla". Tämä kirja kertaa paljolti jo tuossa kirjassa ollutta taloushistoriaa, mutta jatkaa sitten käsittelemään nyky-yhteiskuntien kehitystä ja mahdollisuuksia kehittyä erilaisiin suuntiin.

Piketty käy läpi kolmijakoisten yhteiskuntien (noin sääty-yhteiskunta), kolonialismin, markkinatalouden/kapitalismin ja sosialismin ja sosiaalidemokraattisten yhteiskuntien vaiheita taloudessa. Sosiaalidemokratian hän määrittää hyvin laajasti ja lukee mukaan, vaikka Ruotsi on "malliesimerkki", kaikki yhteiskunnat ja suuntaukset, jotka pyrkivät vaikuttamaan yhteiskunnan eriarvoisuusregiimiin ja narratiiviin tasa-arvoistavaan suuntaan.

Nykyideologioita, sosiaalidemokratian lisäksi, jotka Piketty käy läpi, ovat vasemmisto, jota Piketty nykymuodossa nimittää "bramiinivasemmistoksi", markkinaoikeisto sekä nativistit/nationalistit/identiteettipoliitikot.

Bramiinivasemmistoa ovat nykyiset vasemmistopuolueet, entiset luokkataistelupuolueet, jotka ovat vieraantuneet perinteisestä työväenluokasta, mutta alkaneet ajaa pitkälle koulutettujen meritokraattien asiaa ja ottaneet "wokettamisen" osaksi politiikkaansa. Tämä näkyy äänestyskäyttäytymisessä koulutuksen ja varallisuusdesiilien suhteen. Meritokraatit ovat alun vieroksunnasta päätyneet äänestämään vasemmistopuolueita yhä enemmän ja näin näiden puolueiden agenda on muuttunut.

Markkinaoikeisto on päässyt valtaan 80-luvulta alkaneen Pinochet-Reagan-Thatcherin verokilpailun seurauksena muuttuneeseen politiikkaan, joka tasa-arvoistavasta hyvinvointivaltio-suuntauksesta on johtanut "vaihtoehdottomaan" budjettipolitiikkaan ja uhkaa sosiaaliturvaa hämmästyttävän laajasti ja samaan tapaan niin Euroopassa, Amerikassa kuin muuallakin.

Tämän eriarvoisuutta lisäävän kehityksen myötä on jouduttu tilanteeseen, jossa identiteettipolitiikka on tullut "luokkataistelun tilalle" lähes kaikkialla lännessä ja jopa muuallakin, kuten Intiassa. Tähän kuuluu xenofobia ja maahanmuuton vastustaminen vaikka vastoin omaa etua, kuten Suomessakin paraikaa tapahtuu.

Pääomamarkkinoiden säätelemätön, tekisi mieli sanoa säälimätön, vapauttaminen 80-luvulta alkaen on tuonut markkinaoikeiston valtaan eri tavoin lähes kaikkialla ja  eriarvoisuusregiimi on nykyään eriarvoistava ja näyttää, että pääomien kasaantuminen yhä pienemmän joukon käsiin vie kohti tilannetta, joka vallitsi ennen maailmansotia ns. belle epoquen aikana.

Veropolitiikkaan Piketty palaa aina uudestaan. USA:n new dealin aikaan sovellettiin todella jyrkkää progressiota, jopa 90% tulo ja omaisuusveron marginaalia. Piketty ehdottaa tasoittavaa veropolitiikkaa keinoksi estää ja vähentää pääomien kasaantumista ja vaarallista polarisaatiota. Jyrkällä progressiolla, estettäisiin pääomien kasaantuminen eliitille, joka ei käyttäisi niitä investointeihin, vaan luxuselämään. Tarpeeksi jyrkällä progressiolla suuret pääomat olisivat vain lainassa omistaijllaan ja saataisiin tehokkaasti kiertoon. Kertyneellä verotulolla rahoitettaisiin myös kansalaisperintö, joka antaisi kaikille nuorille elämän lähtöpanoksen, riippumatta syntyperästä ja vanhempien varallisuudesta.

Piketty vyöryttää kokoamiaan tilastotietoja kuvaamiensa kehityskulkujen demoamiseksi. Tilastot on aina suhteutettu kulloisenkin kansakunnan bruttokansantuotteeseen ja tulo- ja varallisuusjakaumaan. Näin toteutuu vertailukelpoisuus eri aikakausien ja yhteiskuntien välillä.

Kirjassa riittää valaisevaa taloushistorian kuvausta, oivalluksia ja ahaa-elämyksiä, jotka panevat lukijan pohtimaan omia käsityksiään ja asenteitaan. Tätä on niin paljon, että en edes yritä tämän enempää kuvailla niitä. Toivon mahdollisimman monen lukevan kirjan, jotta sen ehdottamasta eriarvoisuutta vähentävästä politiikasta tulisi jäleen valtavirtaa. Vaikka kirjoittaja on taloustieteilijä, ei tässä ole mitään yli ymmärryksen käypää tai matemaattisesti liian monimutkaista, kuten valtavirran taloustieteessä nykyään poikkeuksetta tahtoo olla. Kirja on järkäle luettavaksi, melkein 900 sivua, mutta siitä on 129 sivua lähdeviittauksia ja huomautuksia, joita voi tutkia vähän kursoorisemmin.

Veijo Meri, 2007. manillaköysi, 172 s. Seven. Isbn 9789511297673

 Palasin tähän teokseen vuosikymmenien jälkeen lukupiirin ohjelmassa. Jääkiekkoilijan kesä oli paremmin muistissani. Se on myös mielestäni hauskempi. Pitäisi varmaan lukea laajemmin Meren tuotantoa ja novelleja, jotta osaisi paremmin sijoittaa tämän paikalleen ja ymmärtäisi teoksen suurta mainetta. Onhan tämä kovasti moderni teos julkaisuajankohtaansa, 1957, ajatellen. Sota ja sota-aika hirtehishuumoreineen kukkii tässä tarinassa. Joitakin kansan parissa kiertäviä sutkauksia näyttää olevan tästä teoksesta peräisin. Absurdit oheistarinat ovat huikean absurdeja. Mutta niin on sotakin.

Fern Brady, 2025. Vahva naishahmo Anteeksipyytelemätön elämäkerta autismista, 287 s. Atena, Isbn 9789511500902

 Sattuneesta syystä olen yrittänyt vuosien varrella perehtyä autismiin; mitä se merkitsee diagnoosin saajalle itselleen ja kuinka läheiset voisivat autistia tukea. Olen lukenut sekä tieteellisiä, kapea-alaisia selvityksiä että populaareja tekstejä, joista monet, olkoonkin autistien itsensä kirjoittamia, ovat olleet täyttä soopaa.

Tämä kirja on poikkeus siinä, että se saa allistin, ei-autistin, samastumaan ja ymmärtämään, minkälaista on olla autistin nahoissa ja minkälaisia fyysisiä ja psyykkisiä seurauksia autistin kommunikaatiovaikeudet neurotyypillisten kanssa voivat aiheuttaa.

Fern Bradyn elämä on ollut uskomaton ja raju, mutta aivan eri asiat kuin ei-autisteilla, ovat olleet suurimmat vaikeudet. Kun autistin hermot ja yliherkät aistit kuormittuvat jatkuvasti liikaa, seurauksena on fyysisiä oireita, jotka johtavat yhden tai toisenlaiseen romahdukseen, "sulkeutumiseen". Toisaalta monet sosiaalisesti kuormittavat tekijät eivät vaikuta autistiin tuon taivaallista. Autistin suora ja rehellinen luonto ei ole otollista maaperää tekopyhille tai kaksoisstandardien asenteille. He ajattelevat ja, ainakin Fern Brady, toimivat suoraan.

Paradoksi on, että autisti Fern on tehnyt uran stand upissa. Autistit kun eivät yleensä ymmärrä helposti huumoria ja kaksi- tai monimilelisyyksiä, vaan ottavat maailman, ja vitsit, sellaisena kuin se ilmenee.

Kirjaa voi suositella lämpimästi kaikille autistien omaisille ja läheisille. Autistille itselleen kuitenkin vain, jos siihen on omaa kiinnostusta ja halua. Kaikki autistit eivät ole halukkaita perehtymään tiedollisesti autismiin. Se voi lisätä kuormitusta, joka on tarpeeksi suuri jo pelkästä autismin kanssa elämisestä.