Kuistiala Anu ja Paananen Arja, 2024. Kiehtova katala Venäjä Arja Paanasen silmin, 367 s. Docendo. Isbn 9789523828490

 Pitkän uran Iltasanomissa tehneen Paanasen tarinat kertovat kylmäävää lähihistoriaa Venäjästä, joka menetti mahdollisuutensa kehittyä demokraattiseen ja liberaaliin suuntaan. Viimeistään Putin ja valloitussota Ukrainaan sinetöi diktatuurin polun, jota naapurimme kulkee. Ja todennäköisesti kulkee vielä sukupolvien ajan, vaikka muuta toivoisimme venäläisille.

Olen lukenut Gilesin Venäjän sota kaikkia vastaan ja Gessenin Venäjä vailla tulevaisuutta. Näistä kirjoista ammensin jo kauhutarinoita Venäjästä niin paljon, että Paanasen kirja ei päässyt yllättämään. Paitsi tuoreella suomalaisella näkökulmallaan.

Paananen on saanut kirjaansa liitteeksi pieniä esseitä asiantuntijoilta, esim. Erkki Tuomiojalta tai Pekka Toverilta.

Ne ja toisaalta Arjan seikkailut venäläisten kanssa heidän arjessaan tuovat lukijalle monipuolisen kuvan naapuristamme ja sen lähihistoriasta.

Elif Shafak, 2023. Kadotettujen puiden saari, 395 s. Gummerus. Isbn 9789512429554

 Tämä kirja kertoo Kyproksen kreikkalsiten ja turkkilaisten välisestä konfliktista, miehityksestä ja saaren jaosta. Se onnistuu yhden turkkilais-kreikkalaisen pariskunnan kuvauksella tuomaan konfliktin eri puolet ja molempien osapuolien näkemyksiä esiin. Kostas ja Defne ja heidän myöhäinen tyttärensä Ada elävät käytännössä maanpaossa konfliktin kärjistymisen jälkeen Lontoossa. 

Vähä vähältä heidän tarinansa ja sen käänteet keriytyvät auki. Kaikkitietävänä kertojana toimii Tavernan keskellä kasvava viikunapuu. Kostas on kasvitieteilijä ja arvostaa ja tutkii puita. Kirjan viikunapuu kertoo tarinaa puista ja ihmisistä ympärillään. Puiden biologiasta ja kommunikaatiosta keskenään kirjailija on hyödyntänyt uusinta tieteellistä tietoa, mutta ei ole sortunut Wohllebenin "Puiden salattu elämä" -kirjan mystiikkaan ja liioitteluun. Muutenkin kirjan luontokuvaukset ovat tarkkoja ja osuvia. Harmitusta aiheutti kuitenkin kääntäjän tekemät virheet. Kirja on suomennettu englannin kielestä ja kääntäjällä on näämmä ollut jenkkiläinen sanakirja. Niinpä monet lintulajit ovat vaihtuneet amerikkalaisiin vastinlajeihin, joita ei taatusti Kyproksella tavata: sinihaikara (p.o. harmaahaikara), ruskoperähaukka (p.o. hiirihaukka), sinitöyhtönärhi (p.o. sininärhi), ruostehiirihaukka (p.o. ehkä mehiläishaukka tms.). Vielä hammentävämpää on, että käännetyn tesktin mukaan mehiläisiä on yli kymmenentuhatta lajia! Kyse on tietysti pistiäisistä, joihin mehiläiset kuuluvat pienenpienenä alaryhmänä.

Kirjan tarina on dramaattinen ja vaikuttava niin rakkaustarinana kuin historian narratiivina tai luonnon ja ihmisen suhteen kuvaajana puiden/viikunapuun kautta.

Ian McEwan, 2019. Kaltaiseni koneet, 358 s. Otava. Isbn 9789511338864

 Olen aiemmin lukenut tämän kirjoittajalta Torakka nimisen pienoisromaanin, joka on aivan mainio poliittinen satiiri. Tämäkin kirja on ajankohtainen ja paneutuu mm. tekoälyyn ja toisaalta ikuisiin eettisiin ongelmiin.

Kirja kertoo fiktiivisestä todellisuudesta, jossa Alain Turing on elossa ja osallistunut tekoälyn kehittämiseen, joka osaltaan on johtanut ihmisten kaltaisten koneiden kehittämiseen ja kaupallistamiseen. Kirjan päähenkilö hankkii uteliaisuuttaan sellaisen itselleen. Hänen ja naisystävän sekä hankitun koneihmisen, Aatamin, kesken kehkeytyy monimutkainen juonikuvio, jossa pääosaan nousee koneihmiseen ohjelmoitu ehdoton logiikka, josta puuttuu tunteiden vaikutus eettiseen harkintaamme.

Kirjan todellisuus on hauskaa kontrafaktuaalista historiaa, jossa eri aikoina eläneet poliittiset johtohahmot ovat samaan aikaan hengissä, Falklandin sotaa käydään jossain tulevaisuudessa ja se hävitään surkeasti ja tekniikassa on käytössä niin uusimpia kuin ikivanhoja härpäkkeitä yhtä aikaa.

Luin kirjan päivässä, koska en saanut sitä aiemmin, ennen lukupiiriäni käsiini, mutta kai se on myös osoitus tekstin sujuvasta luettavuudesta.