Liukkonen Miki, 2017, O, ISBN 9789510420881

Tässä kirja, joka on pilattu pituudella. 858 sivua. Läkähdyttävän pitkiä ja paisuttelevia luetteloita muun kaiken lisäksi, kuin lukijan kiusaksi. Tuntuu kuin kirjailijan työ olisi jäänyt kesken: aineisto on tässä, mutta kehittely puuttuu. Kasaan on haalittu kaikkea mahdollista, mutta karsinta ja juoni ovat unohtuneet ja jääneet kesken. Sivulta 605 löytyy mahdollinen selitys: kirja on "yritys draaman kautta havainnollistaa, kuinka meistä jokainen käy sisällään alinomaa läpi loputonta pohdiskelun, epäilyn ja itsensä tutkimisen nauhaa, epäkiitollisena ja tahatonta prosessia..." Jos tällä opuksella jotain ansioita on löydettävissä, niin ehkä tästä. Alitajunnan asssosiaatioketjujen ryöppyä kuvataan taitavasti ja realistisesti. Kokonaisuudesta ei kuitenkaan synny uskottavaa, vaan piinallinen kuva. Kokonaisuutta sitovaksi langaksi on sitaistu fysiikan termeistä kiedottu aikaa ja sen vääristymistä käyttävä tieteistarina, jonka uskottavuuteen ei kuitenkaan siihenkään ole panostettu riittävästi. Kirjan kummallinen nimi saa selityksensä sivulla 823: "Ei mitään loppuunsaattamista olekaan niin kuin ei mitään alkaakaan, ei universumissa eikä yhden ihmiselämän pilkahduksessa ajan valkoisessa äärettömyydessä. On vain "on". Tai pelkkä "o", välähdys ilman reunoja..." Puistattavan raskas luettava. Lukekaa, jos haluatte raskauttaa mielenne ja hukata aikaanne nykyajan hajanaisuuden säälimiseen.

Juha Hurme, 2014. Nyljetyt ajatukset. Teos, 487 s. ISBN 9788516623

Aimo ja Köpi, kirjailijan alter egon luotettavat pikkuapulaiset saattelevat soutuveneellä matkaan ja perille asti kulttuurikatsauksen suomalaisesta ja vähän ulkomaisestakin kulttuurista. Kaverukset soutavat ja käyvät kymmenien sivujen "keskusteluja" kirjailijoista, musiikista ja teatterista. Parasta antia ovat kirjallisuuden tutkistelut. Teatterijutut, keskellä kirjaa oleva Aimon ja Köpin Brechtiläinen vuorosanailu mm., jäävät jotenkin vaisuksi, tai sitten en ymmärtänyt jotain vihjeitä. Myös kirjan lopun "näytelmä" jää jotenkin kirjan muusta sisällöstä ulos, vaikka onkin, ilmeisesti, ainoita kohtia, joissa tekijä on rohkaistunut luomaan omaa fiktiota. Tarinat populaarimusiikista ja jazzista ovat mielenkiintoisia, mutta avautuvat varmaan paremmin, jos tuntee/muistaa kyseessä olevia kappaleita enemmän kuin minä. Muuten tarina veneretkestä on oiva juoni saada lukija lukemaan lähes viisisataa sivua kulttuuriarvosteluja ja kirjamielipiteitä. Monet näistä ovat toki hienosti kokoonpantuja ja uusia näkökulmia avaavia. Apuhahmot Aimo ja Köpi jäävät roolikäsikirjoituksen tapaisiksi luonnoksiksi, mikä ei kuitenkaan tässä teoksessa haittaa, pääasiana kun on muuta kuin henkilökuvaus tai suhteiden draamat. Kirjailija pistäytyy itsekin yhdellä luodolla tapaamassa kaveruksia yhden yön ajan tekemässä oleellisia tunnustuksia. Tekijän taidenäkemys on kiinnostava ja monet teksteistä osoittavat, että sen pohjalta syntyy oikeaa Taidetta. Kyseessä on matkaopas suomalaisen kulttuurin parhaisiin nähtävyyksiin - tämän varmentaa kirjan lopusta yllättäen löytyvä henkilöstö- ja paikannimihakemisto. Oiva lisä, joka tekee mahdolliseksi teoksen arvosteluihin palaamisen myöhemminkin.

Edmund de Waal. 2013. Jänis jolla on meripihkan väriset silmät. 342 s. Schildts & Söderstsröm. isbn 9789515230843

Edmund de Waalin juutalaisen suvun historia kertoo Euroopan ja vähän muunkin maailman tarinaa belle epoquesta nykyaikaan asti. Alkuun tuntee joutuneensa lifestyle- tms. juoru- tai muotilehtien viime vuosisadan alun palstoille ja lukija melkein pitkästyy. Sitten tulevat sodat ja tapahtumat kietovat suvun mukaansa ja hirveä historia, joka tuhoaa suvun ja sen omasiuuden. Tämä ei kuitenkaan ole tavanomainen kauhuhistoria. Se kerrotaan japanilaisten netsuke-esineiden kautta ja avulla, ja se antaa ilmaa ja näköalaa. Kerrotuksi tulee myös toisen maailmansodan jälkeinen aika ja natsien rankaisemattomuus ja omaisuuksien palautumattomuus.
Kerronnan tapa ja tyyli on hyvin henkilökohtainen ja samalla hyvin yleinen ja kulttuuria kokonaisuutena luotaava. Lukija sulkee kirjan luettuaan tyytyväisenä lukukokemukseen ja uusia näkökulmia viime vuosisataan ja ihmiseloon saaneena. Hieno kirja.

Riikka Pulkkinen, 2016.Paras mahdollinen maailma. 358 s. Otava. isbn 9789511298922

Pulkkisen viides on alusta sata sivua samaa sujuvaa ja vetävää Pulkkista. Sitten jostain syystä tökkää. Ehkä se on kaksoisolento, jonka uskottavuus vaivaa, alkupään mielenterveyden horjuminen on vielä realismia, mutta tämä on jotain muuta. Maagista realismia? Ei siinä sinänsä mitään, mutta ehkä haitta on se, että tyyli säilyy samana. Parhaimmillaan Pulkkinen on realistina, lähes fotorealistina ja seksualisuuttta, tai jotain muuta hyvin mukaansatempaavaa, kuvatessaan. Mutta maaginen tai toisenlainen todellisuus kärsii realistisesta tyylistä ja logiikasta. Ikäänkuin  mielikuvitusmaailmaan olisi väkisin tuotu ajattelija, joka julistaa, että tämä ei ole totta, tämä on vain mielikuvitusta.
Viimeiset sata sivua kyllä korjaavat sitten voiton tai ainakin työvoiton. Romaanin kaunis kaari sulkeutuu ja saapuu päämääräänsä ja keskikohdan vaikeudet saavat osin selityksensä. Selviää mikä on paras mahdollinen maailma. Olin tosin odottanut selkeämpiä yhteyksiä Leibnitziin tai ainakin modaalifilosofisiin pohdintoihin.
Ei ehkä Pulkkisen paras teos? Tosin siitä on kauan, kun luin ne muut...? Mutta aivan mahtava työnäyte ja vakuuttava ammattitaidon osoitus. Ehkä suuret teokset eivät olekaan helppoja lukea, ainakaan joka kohdastaan ja tämän sentään ahmaisin muutamana iltana.

Kari Hukkila, 2016. Tuhat ja yksi. Teos, 212 s. isbn 9789518517248

Hukkilan teos on pieni mutta kiinteä helmi. Siinä kirjalijan alter ego kamppailee kirjoittaakseen Herling nimisestä gulag-vangista ja hänen kohtalostaan, samaan kerään hän saa kiedotuksi runoilija Björlingin pommituskauhut, Vesuviuksen purkauksen ja Italian Etiopian valloituksen ja etiopialaisen pakolaisen kohtalot Italiassa. Toisena kertojatasona on kertojan ystävä Martin/Mara. Kirjailija vierailee Roomassa Maran luona ja seuraa hänen epätoivoista parisuhdettaan labiiliin pakolaisnuorukaiseen Etiopiasta. Kirjan läpi kulkee myös Wittgensteinin elämä ja filosofia. Kirja kertoo witgensteinilaisesta elämän tuskasta ja pakolaikriisistä, tai ei kerro, vaan sotkuisista kulttuuri-ihmisten suhteista - riippuu näkökulmasta. Kahden tai useammankin tason kertomistekniikka ja useiden tavoitteiden ja kertomusten sisäkkäin esittäminen tekevät tekstistä, yllättäen, ei sekavan, vaan jäntevän. Tässä mielessä kertomus on jollain merkillisellä tavalla sukua Seebaldin tarinalle Austerlitz.

Valkoinen Toyota vei vaimoni, Joni Skiftesvik, WSOY, 2015. isbn 9789510413555

Luin aikanaan Siftesvikin esikoisteoksen ja pidin kovasti. Siitä on kauan. Sen jälkeenkin tartuin johonkin hänen kirjaansa, mutta petyin. En muista muuta kuin kuluneet kielikuvat ja toistuvat puujalkavitsit armeijaympyröistä. Päätin etten lue häntä enää.
Onneksi tämä teos tuli lukupiirin listalle. Tämä on ihan täyttä tavaraa ja sitä paitsi antaa kirjailijan taustan ja elämäkerran, joka lisää arvostusta. Ehkä myös se, että olemme molemmat nyt vanhoja, lisää ymmärrystäni. Pojan hukkuminen on tässä ihan yhtä itkettävää luettavaa kuin esikoisessakin. Tyyli on hallussa ja kielessä ja ilmaisussa ei ole mitään ylimääräistä, mitään liikaa. Knausgårdin jälkeen on ilo lukea näin tiivistä kerrontaa.

Haruki Murakami, Miehiä ilman naisia, 2016, isbn 9789513190439

Tämä on yksi parhaista Murakamin teoksista. Tällä kertaa novellikokoelma. Tämä ei ole maagista realismia, vaan, lähinnä, realismia. Teos on myös selkeästi kunnianosoitus Franz Kafkalle. Novelli nimeltä Rakastunut Samsa alkaa tavalla, joka tuo etsimättä mieleen Kafkan Muodonmuutoksen. Myöhemmin sen tekstissä käy ilmi myös, että tapahtumien kaupunki on Praha, edelleen varmasti viittaus Kafkaan. Novelli käsittelee ihmisen "maailmaan heitetyksi tulemista" ja seksuaalisuuden ja kehollisuuden kokemista. Novelli nimeltä Kino käsittelee alitajuntaan hautautunutta tuskaa, jota aviomies kokee menetettyään vaimonsa uskottomuuden seurauksena. Sheherazade miestä, joka on joutunut tilanteeseen, jossa on täysin riippuvainen yhdestä naisesta, joka hoitaa hänen tarpeitaan ja yhteyksiään ulkomaailmaan ja tilanteesta aiheutuvaa ahdistusta. Itsenäinen elin vannoutuneen, menestyvän poikamiehen sortumista rakastumiseen ja syöksymistä menetyksen pelkoon ja sen tapahduttua menettämisen kurjuuteen ja joutumista täydelliseen, äkilliseen perikatoon. Harvoin kirja lunastaa nimeään yhtä jäännöksettömästi kuin tämä novellikokoelma.