Tämä kirja kertoo Kyproksen kreikkalsiten ja turkkilaisten välisestä konfliktista, miehityksestä ja saaren jaosta. Se onnistuu yhden turkkilais-kreikkalaisen pariskunnan kuvauksella tuomaan konfliktin eri puolet ja molempien osapuolien näkemyksiä esiin. Kostas ja Defne ja heidän myöhäinen tyttärensä Ada elävät käytännössä maanpaossa konfliktin kärjistymisen jälkeen Lontoossa.
Vähä vähältä heidän tarinansa ja sen käänteet keriytyvät auki. Kaikkitietävänä kertojana toimii Tavernan keskellä kasvava viikunapuu. Kostas on kasvitieteilijä ja arvostaa ja tutkii puita. Kirjan viikunapuu kertoo tarinaa puista ja ihmisistä ympärillään. Puiden biologiasta ja kommunikaatiosta keskenään kirjailija on hyödyntänyt uusinta tieteellistä tietoa, mutta ei ole sortunut Wohllebenin "Puiden salattu elämä" -kirjan mystiikkaan ja liioitteluun. Muutenkin kirjan luontokuvaukset ovat tarkkoja ja osuvia. Harmitusta aiheutti kuitenkin kääntäjän tekemät virheet. Kirja on suomennettu englannin kielestä ja kääntäjällä on näämmä ollut jenkkiläinen sanakirja. Niinpä monet lintulajit ovat vaihtuneet amerikkalaisiin vastinlajeihin, joita ei taatusti Kyproksella tavata: sinihaikara (p.o. harmaahaikara), ruskoperähaukka (p.o. hiirihaukka), sinitöyhtönärhi (p.o. sininärhi), ruostehiirihaukka (p.o. ehkä mehiläishaukka tms.). Vielä hammentävämpää on, että käännetyn tesktin mukaan mehiläisiä on yli kymmenentuhatta lajia! Kyse on tietysti pistiäisistä, joihin mehiläiset kuuluvat pienenpienenä alaryhmänä.
Kirjan tarina on dramaattinen ja vaikuttava niin rakkaustarinana kuin historian narratiivina tai luonnon ja ihmisen suhteen kuvaajana puiden/viikunapuun kautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti