Anna Soudakova, 2020. Mitä männyt näkevät, 246 s. Atena. isbn 9789523008908

 Tämä tarina alkaa väkevällä stalinismin vainojen kuvauksella ja yhden suvun kohtaloilla. Loppuosassa päästään Suomeen ja maahanmuuttajien näkökulman kuvaamiseen. Juuri tämä loppu onkin yllättäen kaikkein mielenkiintoisinta antia.

Stalinismin ja neuvostoarjen lähes dokumentaarinen kuvaus kgb:n asiakirjoineen (lienevät autenttisia, vain suomeksi käännettyjä) on toki vaikuttavaa ja sydäntä särkevää, mutta sittenkin maahanmuuttajan ajatusten ja kokemusten tuominen kantasuomalaisille ymmärrettävässä muodossa on minusta tässä suurin ansio.

Kahden kulttuurin väliin putoaminen  on aina paitsi tragedia, myös mahdollisuus. Kahta kulttuuria eläneen on mahdollista välittää kulttuuria ja historian aitoa kokemista kulttuurista toiseen. Mamu-vastaisuuden ja xenofobian aikanamme tarvitaan juuri tällaista materiaalia - ja paljon, ennakkoluulojen ja väärien uskomusten murtamiseksi.

Välillä Suomeen päässeen venäläisen kuvausta Suomesta ja ylitsevuotavaa ylistystä oli jopa vaikea lukea, koska se tuntui jo epäuskottavalta ja kiusalliselta. Tämä kuitenkin korjaantuu loppua kohti. kun esiin otetaan myös suomalaisten ymmärtämättömyyttä, kahden kulttuurin törmäyskohtia.

Hieno kirja nuorelta kirjoittajalta ja Sandarmohin tapahtumien osalta myös hyvin ajankohtainen teos.

Leena Rantanen, Puolen tunnin loma, 111 s. Like, isbn 9789520100919

 Tässä on noin 55 sivun mittaista tekstiä aiheesta "mistä alkoi uusi ihmissuhde". On se kiistatta aika kiinnostava ja kutkuttava aihe, miten uusi pari/ihmissuhde alkaa/alkoi.

Mutta, mutta... Minulle tämä näyttäytyi kirjoituskurssin harjoitustehtävänä, joka on hirttänyt kiinni. Tekijä ei ole malttanut lopettaa harjoittelemista huomattuaan, että tämähän sujuu.

Kirjan liepeessä kehutaan jotain maagisuutta, jota teksteistä löytyy. No, minä olen kai liian yksinkertainen, kun en sellaista niistä löytänyt. 

Seija Ahava, 2011. Eksyneen muistikirja, 205 s. Gummerus. Isbn 9789512087396

 Tämä on lukemistani Ahavan kirjoista mielestäni paras. Tässä ei häiritse googlatun tuntu (Taivaalta putoavat asiat) eikä keltaisen lehdistön aihe (Ennen kuin mieheni katoaa). Ei tämä toki yllä Lisa genovan (Edelleeen Alice), niin ikään dementia/Alzheimer aiheiselle kirjalle, mutta ei tämä huono ole.

Ahavalla on noissa myöhemmissä teoksissa taipumusta fantasia-aiheisiin, jotka tekevät lukijalle kiusaantuneen olon. Tässä ne kuitenkin ovat luontevia kuvauksia muistisairaan sisäisestä maailmasta. Päähenkilö Annan elämästä ja dementiasta sisältyy kirjaan monta tarinaa: Miehen kuolema onnettomuudessa, asuminen Lontoossa ja suhde englantilaisen miehen kanssa ja ajautuminen Lontoon kaduille kassi-Almaksi.

Mielikuvituslapset esiintyvät pitkin teosta Annan lohtuina, mutta tässä tarinassa ne puolustavat luontevasti paikkaansa.

Jean Echenoz, 2005. Pianossa, 189 s. Tammi, isbn 9789513127947

 Tämä juttu voisi olla tv-sarjan, 1- tai 3-osaisen käsikirjoitus. Mielikuvitusta ei puutu ja teksti on sujuvaa ja helppolukuista. Kirjan naiskuva on perin miehinen, aika macho-kulttuurin mukainen, naiset ovat lähinnä objekteja.

Pidin eniten ensimmäisestä osasta, joka on varsin realistisen tuntuinen kuvaus huippupianistista ja tämän esiintymiskammosta ja alkoholismista. Toinen osa kuolemanjälkeinen jonkinlainen kiirastuli on yllättävä ja näyttää hetken jonkinlaiselta muunnetulta uskonnolliselta taivaan esikartanolta, mutta ei sentään.

Kolmas osa kuvaa, uutta elämää, johon pianistin on palattava uudella identiteetillä. Säännöt uuteen elämään ovat tiukat, mutta niihin löytyy löysää. Teoksen huipennus on entisen ihastuksen löytyminen ja katoaminen toiseen kuoleman jälkeiseen olotilaan maanpäällisen sijasta - ns. puistoon. Ja tämä tekee tästä maanpäällisestä pianistille helvetin. Kovin tv-draaman mieleen tuova loppu.

Humphrey Carpenter, 2001. Tolkien elämäkerta, 343 s. Nenonen, isbn9525180468

 Päinvastoin kuin Tolkien itse oli mieltä, on tästä kirjasta hyötyä Tolkienin lukemiseen ja tulkitsemiseen. Samalla se tarjoaa näkökulman brittiläisen yliopistotutkijan elämään ennen ja jälkeen maailmansotien sekä tutkijan ikuiseen ristiriitaan parhaiden tulosten ja aikaansaamisen aikataulupaineiden välillä. Olisin kaivannut enemmän myös Tolkienin tutkimustyön ja filologiaa valottamista, vaikkei näissä sivumäärissä liene mahdollista. Etymologia ja sanojen ja kielien kehitys ja suhteet ovat perustavan mielenkiintoisia asioita. Ehkä Tolkienia tulee luettua uudestaan näiden taustatietojen kanssa ja lopulta kunnolla myös se Silmarillion.

Jerome K. Jerome, 2013. Kolme miestä veneessä, 211 s. Basam Books. isbn 9789522601568

 Tämä kirja on julkaistu ensi kerran 1889. Kyseessä siis lienee melkoinen klassikko. Teksti tuntuu kestäneen aikaa melko hyvin. Huumorin keinot, toisto ja liioittelu ovat ahkerassa käytössä kolmen kaveruksen ja koiran yhteisen Thames-joen retken kuvailussa. Muutama kohta sai minut jopa nauramaan ääneen. Voi olla, että tästä kirjasta on lähtöisin joitain komediameemejä, joista kukaan ei enää tiedä mistä ne ovat alun perin.

Näin on ainakin laita toisen tuntemani huumorihuumorin klassikon, nimittäin puutarhahuumorin timantin Karel Capekin Puutarhurin vuoden. Sieltä löytyy monta juttua, jotka kaikki tuntevat, mutta ovat unohtaneet alkuperäisen lähteen.

Tässä jokimatkajutussa on aikalaiskuvausta, joka olisi ehkä avautunut minulle paremmin, jos tuntisin paremmin Etelä-Englannin maaseutua ja historiaa. Paljon tuttuja nimiä, jotka eivät kuitenkaan vajavaisella tietämyksellä puhuttele sen enempää.

Hienoa nähdä, että klassikkoteosta painetaan vielä yli sadan vuoden kuluttua ensimmäisestä painoksesta.

Jenny Erpenbeck, 2020. Päivien loppu, 314 s. Tammi, isbn 9789520412470

 Tämä kirja lopettaa päähenkilönsä tarinan monet kerrat kuolemaan, mutta jatkaa seuraavassa jaksossa, entä jos olisikin käynyt näin -tavalla.

Tässä se ei kuitenkaan häiritse, eikä tee lukemisesta ylettömän raskasta kuten Paul Austerin 4321 järkäleessä, jossa on neljä vaihtoehtoista tarinaa. Tässä kirjassa voisi olla vain yksi tarina ja vaihtoehtoiset ennenaikaiset loput ovat vain lyhyitä versoja.

Kirjan rakenne ja sen intensiivinen kerronta tekevät teoksesta elämän viimeisiin tosiasioihin keskittyvän. Mitä jää jäljelle, kun päivät ovat lopussa?

Tarinan kulkiessa käydään tunteiden ja tapahtuimen tasolla yksilönäkökulmasta läpi niin juutalaisvainoa kuin Stalinin hirmuvaltaa. Molemmat asioita, jotka määräävät meidän nykyihmisenkin elämää ja käsitystä ihmisyydestämme-