Näytetään tekstit, joissa on tunniste Selja Ahava. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Selja Ahava. Näytä kaikki tekstit

maanantai 15. marraskuuta 2021

Seija Ahava, 2011. Eksyneen muistikirja, 205 s. Gummerus. Isbn 9789512087396

 Tämä on lukemistani Ahavan kirjoista mielestäni paras. Tässä ei häiritse googlatun tuntu (Taivaalta putoavat asiat) eikä keltaisen lehdistön aihe (Ennen kuin mieheni katoaa). Ei tämä toki yllä Lisa genovan (Edelleeen Alice), niin ikään dementia/Alzheimer aiheiselle kirjalle, mutta ei tämä huono ole.

Ahavalla on noissa myöhemmissä teoksissa taipumusta fantasia-aiheisiin, jotka tekevät lukijalle kiusaantuneen olon. Tässä ne kuitenkin ovat luontevia kuvauksia muistisairaan sisäisestä maailmasta. Päähenkilö Annan elämästä ja dementiasta sisältyy kirjaan monta tarinaa: Miehen kuolema onnettomuudessa, asuminen Lontoossa ja suhde englantilaisen miehen kanssa ja ajautuminen Lontoon kaduille kassi-Almaksi.

Mielikuvituslapset esiintyvät pitkin teosta Annan lohtuina, mutta tässä tarinassa ne puolustavat luontevasti paikkaansa.

maanantai 11. tammikuuta 2021

Selja Ahava, 2015. Taivaalta tippuvat asiat, 222 s. Gummerus. isbn 9789512098774

 Luin aiemmin saman tekijän "Ennen kuin mieheni katoaa", joka on hyvin elämäkerrallinen ja vähän kiusallinen tarina naiseksi muuttuvasta aviomiehestä. Kirjaan oli otettu kehystarinaksi Columbuksen matka, mikä häiritsi minua kovin, koska se ei mielestäni toiminut.

Vähän huono tulokulma siis tähän kirjaan, Tässä on "kehystarinaksi" otettu taivaalta putoavat esineet, joista yksi on laitettu lentokoneesta putoavaksi jääkimpaleeksi, joka surmaa kirjan päähenkilön äidin. Tämä tapahtuu kirjan alussa ja on epäuskottavaa luettavaa. Sama koskee vähemmässä määrin välitarinaa lottovoittajasta, joka harmikseen voittaa kaksi kertaa päävoiton ja on siksi kirjeenvaihdossa miehen kanssa, johon salama on lyönyt seitsemän kertaa.

Parasta kirjassa on kouluikäinen Saara, jonka silmin ja korvin tarinaa suurelta osin kuljetetaan. Saaran tuumiskelut ovat osuvia ja humoristisiakin. Pidin niistä ehkä siksi, että niisssä ei ollut mitään googlatun makuista, vaan ne tuntuivat eletyltä elämältä - lapsuudelta.