Herta Müller, 2010. Tänään en halunnut tavata itseäni, 242 s. Tammi, isbn 9789513155575

 Ceausescun Romania, totalitarismi ja arjen brutaalisuus, siinä ovat tämän kirjan teemat. Vaikka aiheet ovat toinen toistaan hirveämmät ja kaikki on oikeastaan aivan toivotonta, on kertoja kynä niin sujuva, että kirjan lukeminen on suorastaan nautinnollista.

Tunnistin tavallisen kansan keskenään toivottomuudessa viljelemän raa´an huumorin ja sen luovuuden. Jatkuva, kuin kamera-ajona liukuva ympäristön kuvaus täynnä toinen toistaan tarkempia ja osuvampia romanialaisen ympäristön kuvauksia saa lukijan tuntemaan läsnäoloa ja osallisuutta, jota harva kirja pystyy tällaisessa määrin herättämään. Nobel oli häneltä hyvin ansaittu.

Maria Peura, 2017. Tunkeilijat, 222 s. Teos, ISBN 9789518517101

 Tämä kirja on hykerryttävän monipuolinen. Tyylilaji vaihtelee parodiasta tragedian kautta anarkistiseen iloitteluun. Kirjoitus- tai pikemminkin puhetyyli vaihtuu myös koko ajan. Milloin pohjoisen meän kieltä, milloin virallisen oloista virkakielta, milloin toisen kulttuurin tai henkimaailman mielikuvituksellista ilmaisua.

Jos tässä on jotain huonoa, niin ainakin se, että pitäisi heti lukea toiseen kertaan, että saisi paremman kokonaiskuvan ja muistaisi paremmin yksittäisten tarinoiden juonia. Missä on kamala hirmuäiti, missä uskontojen uhri, missä pedofiilin uhrilapsi. Kirjoittamisen ilo ja katarttisuus saavuttavat huippunsa viimeisessä tarinassa, joka on aivan juovuttavan ilon ja tajunnanvirran häikäisevä ilotulitus. Hämmästyttävää luovuutta ja tuottavuutta vielä nuorelta tekijältä.

Emma Puikkonen, 2016. Eurooppalaiset unet, 178 s. WSOY, ISBN 9789510415795

 Fragmentaarinen vaellus- ja episodiromaani, jossa on aikalaiskuvausta ja yhteiskuntakritiikkiä. Tai sitten tämä on jotain muuta.

Katkelmallisuus ja joidenkin lukujen lyhyys, tekee lukemisesta kevyttä ja mukavaa. Jossain vaiheessa huomasin, että jotkut henkilöhahmot tulevat uudestaan esille jonain sivuhahmona myöhemmässä elämässään. Tekijä on selvästi tarkoittanut nämä toistuvat esiintulot sitomaan lukuja toisiinsa ja tekemään irrallisista episodeista romaanin. Minua havainto häiritsi, luin episodin toisensa jälkeen kuin novellikokoelmaa pohtimatta niiden keskinäisiä yhteyksiä.

Teatterissa henkilöiden kautta yhdistäminen toimisi varmasti helpommin, eikä häiriisisi laiskaa lukijaa/katsojaa.

Maria Jotuni, 2007. Huojuva talo, 577 s. Otava. isbn 9789511222279

 Tämä Maria Jotunin postuumisti julkaistu avioliiton kuvaus on synkeä historia. Siinä enkelimäisen alistuva Lea joutuu Eeron, vainoharhaisen alkoholistin henkisesti ja fyysisesti pahoinpitelemäksi. Piina vain jatkuu ja jatkuu, eivätkä lapsetkaan säästy isän väkivallalta.

Aviomies pettää ja käyttää hyväkseen, eikä tahdo kuulla erosta tai hyväksyä sitä. Loppuratkaisuna Eero surmaa ensin vahingossa rakastajattarensa ja sitten itsensä. Lea pääsee viimein vapaaksi ja luomaan omaa elämäänsä.

Naisen alistettu ja alistuva asema Suomess viime vuosisadalla on tässä teoksessa saanut monumentaalisen kuvauksensa. Naisten vapautuminen on toki noista ajoista edennyt monella tavalla, mutta aviohelvettiin voi edellen joutua ja avun saaminen voi olla yhtä vaikeaa.

Abdulrazak Gurnah, 2022. Loppuelämät, 339 s. Tammi. ISBN 9789520442651

 Tämä kirja on perinteistä kertomakirjallisuutta, mutta afrikkalaisesta näkökulmasta. Kirjassa on monta erillistä osaa, kussakin jonkun henkilön tarina. Tarinat risteävät ja punoutuvat toisiinsa viimeisessä osassa. Viimeisen osan lopussa tulee tunne, että kirjoittajalle on tullut hoppu saada työ päätökseen ja viimeiset sivut ovat vasta muistiinpanot perusteellisemman tekstin luomiselle, kuten aiemmisa osissa on tehty.

Kirjaan sisältyvä rakkaustarina on rauhallisen kaunis ja myönteinen, eikä siinä ole mitään länsimaisittain tempoilevaa ja ristiriitaista. Kaunista luettavaa. Noinkin on voinut olla. Siirtomaavaltojen julmuuksien kuvaaminen sen sijaan ei ole kaunista, vaan kauhistuttavaa. Näkökulma on Afrikassa ja afrikkalaisissa, mutta eurooppalaiset siirtomaaisännät ovat pääosassa valtioiden ja maiden muovaamisessa.

Kirjoittaja on Nobelinsa ansainnut.

Lisa Feldman Barret, 2023. Seisemän ja puoli oppia aivoista, 182 s.

 Tämä pieni opus kumoaa ansiokkaasti useita sitkeästi eläviä vääriä teorioita ja käsityksiä aivoistamme ja niiden kehityksestä ja toiminnasta.

Lukujen otsikot kertovat olennaisen: aivot eivät ole ajattelua varten, ihmisellä on yhdet aivot (ei kolmet), aivot ovat verkosto, jne. 

Monet esitetyt asiat ovat tuttuja, mutta näin esitettynä kumoamassa populaareja, sitkeästi eläviä väärinkäsityksiä, ne tuntuvat uusilta ja raikkailta. Kirjan avulla saa perustaa ajatella ihmistä, sosiaalisuutta ja biologiaamme uudella entistä realistisemmalla tavalla.

Häpeäkseni löysin myös aivan uuden käsitteen täältä: homeostasis on kaikille biologeille tuttu, mutta allostasis oli minulle uutta. Oleellinen käsite aivojen toiminnan ja kehomme automaattisen säätelyn ymmärtämisessä.

Kirjassa on hyvä hakemisto, jonka avulla on helppo palata tarkistamaan asioita, miten se nyt olikaan... Kirja kannattaa siis säilyttää hyllyssään.

Svend Brinkmann, 2021. Mitä on olla ihminen, 293 s. Tammi. ISBN 9789520418113

 Tämä filosofinen kiertomatka kertoo nuoren miehen matkasta isoäitinsä tiedon ja elämänkokemuksen ohjaamana eri puolille Eurooppaa humanismin ja kulttuurin merkkipaikoille. Matkalla hän lukee isoäitinsä käsikirjoituksen ihmisenä olemisesta.

Kirja muistuttaa rakenteeltaan jossain määrin Jostein Gaarderin "Sofian maailmaa", teosta, joka niin ikään kevyen kehyskertomuksen avulla perehdyttää lukijan filosofiaan ja sen eri suuntauksiin ja ajattelijoihin.

Tämä esitys muutamassa luvussa "filosofisesta antropologiasta", mielestäni modernista humanismista, on hyvä ja mielenkiintoinen, mutta ehkä olisi ansainnut tavallisen tietokirjan formaatin. Tai sitten ei - ehkä tämä on suunnattu ennen muuta nuorille, jotka eivät muuten kiinnostuisi humanismista ja sen perusteista.

Minulle mielenkiintoisin osa oli lopun lähdeluettelo! Kirjassa mainittujen henkilöiden hakemisto voi olla hyvin käyttökelpoinen, jos myöhemmin joku aiheeseebn liittyvä alkaa askarruttaa.