Jari Järvelä, 2021. Aino A., 395 s. Tammi. isbn 9789520431402

 Järvelän kertojankyvyt puhkeavat tässä teoksessa mainiosti kukkaan. Koko kirjan päätarkoitus näyttää olleen "hunsvotti Aallon" suistaminen jalustaltaan ja sen osoittaminen, että ensimmäinen vaimo, Aino Aalto, vastasi suuresta osasta Alvarin nimiin pantuja ansioita.

Sen lisäksi tuo hunsvotti oli myös ihmisenä aivan kelvoton ja kohteli vaimoaan jopa tuon ajan normien mukaan ala-arvoisesti. Nykyajan normien mukaan lukija saattaa näiden paljastusten edessä joutua jopa moraaliseen paniikkiin.

Olen aiemmin lukenut Järvelän "Veden painon" joka oli vetävä ja taitavasti kerrottu tarina sekin.

Tässä kirjassa viehättää se, että Aaltojen suunnittelemat rakennukset ovat niin tuttuja. Myös alkuteoksen Jyväskylä on minulle kotoisen tuttu ja teki lukemisesta mukavaa.

Jari Järvelä, 2001. Veden paino, x s.. WSOY. ISBN 9789510261033

Tässä tarinassa tapahtuu. Heti ensimmäinen luku on täynnä hurjaa menoa hautajaisineen. Sitten seuraa rauhallisempi vaihe, kun nuori ja vähän lapsellinen päähenkilö Yrjö hakeutuu kesätöihin uittoon Karjalaan ennen opiskelujensa alkua. Aluksi vaikea uitttyö etenee rauhallisesti, mutta sitten alkaa tapahtua ja uittoporukka jää kahteen kertaan heimosotien jalkoihin ja menettää jäseniään taisteluissa ja terrorissa. Yrjö vääntää tapahtunutta itselleen sankariteoiksi, mutta toisella kerralla vankina peli paljastuu ja Yrjön aikuisriittinä on paljastuneen muistikirjan tuhoaminen. Lopulta käy ilmi, että uittoporukka on ollut henkensä kaupalla ryöstöretkellä vieraan valtakunnan alueella ja uittamassa myös muiden yhtiöiden tukkeja. Uitto onnistuu, mutta suurilla tappioilla, voittaja  on ennen muuta yhtiö, joka on saman tien myynyt koko tukkimäärän. Yrjö lienee kuitenkin saanut kokemusta, joka auttaa myöhemmin elämässä.