Elisabeth Gilbert, 2022. Tämä kokonainen maailmani, 576 s. Gummerus. Isbn 9789512421732

 Tältä tekijältä olen aiemmin lukenut "Eat, pray, love" kirjan, joka on aivan muuta kuin tämä teos. Se nimittäin on ns. kevyttä kesälukemista, vaikka onkin ehkä vakavaksi tarkoitettua autofiktiota.

Tämä teos on sijoitettu kauas nykyajasta edellisille vuosisadoille ja kertoo Alma Whittakerin ja tämän perheen tarinan. Taustatyöt on tehty ja faktat ovat kohdallaan, ainakin minun ymmärrykseni mukaan ja aikakaudet piirtyvät historiallisine tapahtumineen selkeästi.

Alun tarina Alman isästä ja hänen päätymisestään menestyväksi kasvikauppiaaksi USA:han on herkullista tekstiä. Ironia sai korvissani kuulumaan koko ajan kertojan äänen, kuin maisteri Lindgrenin musiikkiesitelmissä, - yllätyksiä ja koko ajan tunne, että jotain hauskaa on tulossa.

Alman lapsuus ja aikuiseksi varttuminen on tasaisempaa ja vähemmän ironista, mutta silti hyvin mielenkiintoista luettavaa. Räväkän Alman pariutuminen hauraan ja ilmeisen homoseksuaalin miehen kanssa saa Alman pettymään pahemman kerran avioliitossaan.

Alman isän kuoltua Alma hakeutuu Tahitille, jonne oli aviomiehensä pettyneenä passittanut ja jossa tämä oli sittemmin kuollut. Tämä jakso tuntuu venytetyltä ja jännityksen kerääminen Alman elämän ainoaan seksikokemukseen miehen kanssa, hieman epäuskottavalta. Niin tuntuu myös Alman kyky kirjoittaa Eurooppaan matkaavilla laivoilla ilman kirjojaan ja muistiinpanojaan 40-sivuinen tutkielma luonnonvalinnasta.

Darwinin ja Wallacen referoiminen osana kirjaa saa toivottavasti mahdollisimman monen lukijan ymmärtämään evoluutioteoriaa täsmällisemmin. Ja ehkä muistamaan, että altruismille on uudemmissa esityksissä esitetty täysin päteviä ja empiirisestikin koeteltuja selityksiä.

Hauska kirja, jota oli kiva lukea, ainakin näin luonnontieteilijänä.

Emily St. John Mandel, 2022. Asema 11, 394 s. Tammi. Isbn 9789520439989

 Tämä kuvaus pandemiasta, josta seuraa dystooppinen maailman tila, on mahdollisuuksien tarkastelua, mutta äärimmilleen vietyä.

Harva patogeeni tappaa yhdeksän kymmenestä sairastuneesta. Jos tappaisi, leviäminen loppuisi lyhyeen. Tästä ja monista muista uskottavuuteen liittyvistä syistä, pidin tätä enemmän viihteenä kuin kannanottona ihmiskuntaa uhkaaviin vaaroihin.

Yhteiskuntien ja valtioiden romahtaminen, sähkön ja puhtaan juomaveden ja teollisen ruuan loppuminen, lienevät mahdollisia, mutta eivät todennäköisiä. Lisäksi tilanteen kuvaus kiinnitti kovin vähän huomiota siihen, miten harvat selvityneet ryhmät olivat ratkaisseet nämä käytännön ongelmansa.

Näistä huomioista huolimatta luin tarinaa vaeltelevasta sinfoniaorkesteri/Shakespeare-teatterista sen parissa jossain määrin viihtyen.

Johanna Kukka, Pekka Sauri, 2025. Ihmisyyden rajoilla, Mitä välillemme jää tekoälyn aikakaudella, 323 s. Docendo. Isbn 9789528502371

 Tämä kirja kertoo paljon tekoälystä, mutta vielä enemmän suhteestamme siihen ja toisiimme. Vaikutelmaksi jää, että jos olet ollut huolestunut tekoälyn kasvavasta vallasta, ei ole syytä huoleen. Ainahan voi vetää tekoälyltä töpselin seinästä...

Tekoälyltä puuttuu kehollisuutemme, ja sitä myöten kyky ymmärtää meidän tapaamme käsittää maailmaa. Itse olen ainakin toistaiseksi ajatellut, että tekoäly on vain hyvin kehitelty tietokoneohjelma eikä muuta. Kysymystä teoälyn tietoisuudesta olen pitänyt absurdina juuri kehollisuuden puuttumisen vuoksi. Tässä kirjassa sitäkin käydään kiitettävästi läpi.

Kirjassa on myös paljon tarkastelua ihmisenöä olemisesta ja suhteistamme ihmisinä. Hyödyllistä ja avartavaa pohdiskelua, vaikka joillakin kohdin putosinkin kärryiltä.

Claire Keegan, 2024. Kasvatti, 83 s. Tammi. Isbn 9789520461102

 Tämä pieni minikirja, pienoisromaani tai novelli, on minimalistinen myös tyyliltään. Tarina kerrotaan noin kuusivuotiaan lapsen silmin. Tämä pääsee kesäksi sukulaisten luo parempiin oloihin. Kesätalossa ei ole lapsia; pariskunta on menettänyt ainoan poikansa onnettomuudessa. Petalin kotona on vanhempien lisäksi liuta sisaruksia ja lisää tulossa.

Aluksi Petal on sulkeutunut ja peloissaan, mutta vähitellen hyvinkohtelu saa hänet avautumaan ja voimaan aina vain paremmin. Paluu syksyllä kotiin on pienelle tytölle raastavaa. Ero sisaruksiin on suuri, mutta palaaja ei sorru kiusaamaan sisariaan. Kaipuu läheisyydestä ja hyväksymisestä saa hänet juoksemaan vielä kerran sijaisisän syliin, ennen tämän lähtöä takaisin.

Vaikuttavaa, että reilun kahdeksankymmenen sivun teksti ja kuusivuotias päähenkilö pitää lukijan näin lujassa otteessa.

Elizabeth Strout, 2026. Haluan kuulla kaiken, 333 s. Tammi. Isbn 9789520467142

 Luin joku aika sitten uudestaan Olive Kitteridgen. En juuri koskaan lue mitään kirjaa toista tai useampaa kertaa. Stroutin kirjalijalaatu on sellainen, että jopa minä pystyin lukemaan kirjan toiseen kertaan ja nauttimaan siitä. Tuntui jotenkin, siltä, että kirjailija kuvaa kahta tasoa todellisuutta: ensin tavallista arkeamme ja sitten toista piilotettua, tai salaista, vain pilkahtelevaa totuutta, joka kätkee jotain, mikä kuitenkin on tunnistettavaa. Ahdistusta, turhautumista, seksuaalisuutta tai hyväksikäyttöä tai jopa jotain rikollista.

Tässä kirjassa nuo kaksi tasoa ovat myös koko ajan kuvattuina. Arki ja pinta sekä toinen, henkilöiden tajunnan ja oman ajatelun ja tunteiden taso. Reaalimaailma ja tunteet ja se, miten niistä muodostuu ihmisen elämä.

Tähänkin kirjaan sisältyy yksi murha ja sen selvittäminen ja seksuaalisia jännitteitä ja ihmissuhteita. jotka ahdistavat tai ihastuttavat ja muuttuvat ajan ja kirjan kuluessa.

Loppujaksossa ikään kuin kerrataan henkilöhahmoja, jotka ovat olleet esillä koko Stroutin pitkässä tuotannossa, ja jätetään heille hyvästejä harvinaisen idyllisen ja onnellisen lopun myötä.

Taattua laatua, kannattaa lukea.

Eila Kilpinen, 2025. Unen kalastaja, 319 s. Momentum Kirjat. Isbn 9789524171656

 Olen tavannut Eilaa jo useiden vuosien ajan Vuosaaren kirjaston lukupiireisssä. Eila on sanavalmis ja reilun tuntuinen nainen. Yli vuosi sitten tammikuussa ensimmäisessä kevään lukupiirissä hän kertoi kirjoittaneensa joululomalla kirjan ja allekirjoittaneensa kustannussopimuksen.

Ajattelin silloin, että Aviador on taas huijannut rahat yhdeltä hyväuskoiselta, joka uskoo olevansa kirjailija. Kustantajalta pitää ostaa 200 kirjaa, eikä myynti todennäköisesti koskaan korvaa tuota menoa. Toisinhan siinä kävi, onneksi. Kirjasta on otettu jo kolme painosta. Sain ostettua kirjan Eilalta vasta pari lukupiiriä sitten, kun ei ollut osuttu yhtä aikaa paikalle ja Eilan julkkareihin en päässyt.

Perustamassani asuintaloni lukuöpiirissä Claes Andersson kertoili kerran ajatuksiaan lähitulevaisuuden näkymistä ja kansalaiskirjallisuudesta, jonka uskoi syntyvän, kun (oma)kustantaminen on tullut niin helpoksi. Tuohon aikaan internetttiäkin vielä ajateltiin ihmisten yhdistäjänä ja vastakohtaisuuksien lieventäjänä. Sen nykyinen paska-aalto ei ollut vielä rajähtänyt kaikkien silmille. Claes näki edessään kansalaisten julkaisevan kirjoja omastaa elämästään ja arjestaan ja lisäävän näin yhteistä hyvää.

Eilan kirja ainakin lisää yhteistä hyvää, niin kuin Eilakin, sitkeä taakan- ja vastuunkantaja, joka ei väisty eikä väsy, jos lähimmäinen tarvitsee tukea. Vuosien varrella sain aika ajoin kuulla Eilan tosi raskaasta omaishoitajan arjesta. Tuon arjen kuvaus onkin tärkeimpiä tämän kirjan asioita. Toki Eila on myös elänyt uskomattoman moninaisen elämäntaipaleen sitkeänä 50-lukulaisena naisena ja perheenäitinä. Näin sen koin luettuani. Kirjan autofiktiivisyys on selvää, vaikka päähenkilöllä, Anneli Kivikolla, ja todennäköisesti myös muilla henkilöillä, onkin eri nimi, kuin todellisuudessa.

Kirjan lopulla esiin nouseva Eilan kamppailu Theodicean kanssa oli minulle yllätys. Itse olen tuon painin käynyt yli viisikymmentä vuotta sittten ja päätynyt samaan lopputulokseen: jumalaa ei ole. Vielä yksi syy lisää kunnioittaa Eilan sitkeyttä.

Balli Kaur Jaswal, 2021. Eroottisia tarinoita Punjabilaisille leskille, 354 s. Sitruuna. Isbn 9789527343357

 Pitkään aikaan en ole lukenut näin hauskaa kirjaa. Tarina imaisee mukaansa ja kantaa loppuun asti. Tapahtumat on sijoitettu Lontooseen, jossa on vahva sikhiläinen yhteisö. Tarinan päähenkilö on vapaamielinen, länsimaistunut Nikki, joka on isänsä pettymykseksi keskeyttänyt oikeustieteen opintonsa ja päätynyt työntekijäksi irlantilaisbubiin ja ottaa vastaan ohjaajan toimen Punjabilaistemppelin opistossa ohjatakseen luovaa kirjoittamista. Ohjattavat eivät kuitenkaan, suurin osa, taida lainkaan lukemisen tai kirjoittamisen taitoa. Tarinan kerronta heiltä kuitenkin sujuu ja kurssilta löytyy sopiva sihteeri kirjoittamaan tarinat ylös Punjabin kielellä.

Alusta asti leskien tarinat ovat eroottisia, suorastaan pornografisia, mutta ne voimaannuttavat kertojiaan ja saa heidät vapautumaan ja kertomaan aina huimempia tarinoita. Koska tämä pornografia on naisten kirjoittamaa, se ei ole niin vaivaannuttavaa ja tylsää kuin "main stream" pornografia, ja saa lukijansa naurahtelemaan leskille, jotka kerrankin saavat irrotella. Pornoilu ja sen salailu nostaa sopivasti esiin lontoolaisen ja sikhi-yhteisön eroja vapaamielisyyden ja konservatiivisuuden välillä.

Kirjan tarinassa on myös dekkarimainen murhatarina, joka selviää enemmän tai vähemmän päähenkilön avulla ja myös Nikkin ja siskonsa Mindin avioituminen näyttää järjestyvän joko "järjestettynä" tai spontaanisti.

Hyvän mielen kirjallisuutta, mutta ihan taitavaa sellaista.