2747 sivua luettuani olen päässyt Folletin trilogian alusta loppuun. Loppuun laitettu runo ajasta ja sen vaikutuksesta on kovin syvällinen. Niin on kirjasarjakin. Paikka paikoin. Suurimmalta osalta se on henkilöhistoriaa ja kirjailijan keksimien henkilöiden uskomattomia törmäämisiä toisiinsa ja historian avainhenkilöihin ja -paikkoihin. Tekniikka on samantapainen kuin vaikka Forest Gump -elokuvassa ja Jonas Jonassonin kirjassa "Satavuotias, joka kiipesi ikkunasta ja katosi". Niissäkin päähenkilö on aina ihmeellisellä tavalla juuri siellä, missä historia kääntää lehteä. Folletin kirjassa on lisänä noin 50 sivun välein toistuva seksiaktin kuvaus. Ne ovat vähän liian maneerisia, kuin pornokuvastoista laianattuja, menee toistatuhatta sivua, ennen kuin kukaan epäonnistuu niissä hommissa.
Kirjasarjan myötä tuli kesälukemisena kerrattua viime vuosisadan kammottava historia ja ehkä opittua hieman jotain uuttakin. Kyllä tätä voi näillä varauksilla suositella, jos ei nyt laatukirjallisuutena, ainakin laadukkaana viihteenä.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ken Follet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ken Follet. Näytä kaikki tekstit
lauantai 20. heinäkuuta 2019
maanantai 24. kesäkuuta 2019
Ken Follett, 2011. Kun suuret sortuvat, 876 s. WSOY, isbn 9789510379615
Vuosisatatrilogian ensimmäinen osa. Viime vuosisadan alusta 20-luvun alkuun tulee käsitellyksi, ensimmäinen maailmansota ja siihen johtavat tapahtumat. Viime sivuilla tulee mainituksi kerran jo eräs Aadolf niminen.
Tarina on ammattitaidolla kerrottu ja kiedottu koukuttavaksi sopivasti annosteltujen seksikohtausten ja yhä uudelleen yhteen törmäävien päähenkilöiden avulla. Kun katsoo Follettin suonennettujen teosten määrää, tulee ymmärrettäväksi, että tietty liukuhihnamaisuus ja lukijallekin läpipaistava suunnitelmallinen tarinan rakentaminen näkyy. Tuollaista määrää tekstiä ei voi rakentaa kuin rautaisella rutiinilla. Brittidekkaristeissa on monta muutakin historiallisen romaanin taitajaa. Kyllä tämäkin puolustaa paikkaansa ainakin kevyenä kesälukemisena. Riippumatossa voi loikoilla rauhassa pelkäämättä, että tarina loppuu kesken.
Tarina on ammattitaidolla kerrottu ja kiedottu koukuttavaksi sopivasti annosteltujen seksikohtausten ja yhä uudelleen yhteen törmäävien päähenkilöiden avulla. Kun katsoo Follettin suonennettujen teosten määrää, tulee ymmärrettäväksi, että tietty liukuhihnamaisuus ja lukijallekin läpipaistava suunnitelmallinen tarinan rakentaminen näkyy. Tuollaista määrää tekstiä ei voi rakentaa kuin rautaisella rutiinilla. Brittidekkaristeissa on monta muutakin historiallisen romaanin taitajaa. Kyllä tämäkin puolustaa paikkaansa ainakin kevyenä kesälukemisena. Riippumatossa voi loikoilla rauhassa pelkäämättä, että tarina loppuu kesken.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)