Orhan Pamuk, 2019. Punatukkainen nainen, 322 s. Tammi. isbn 9789520401177

 Tämä on Pamukin kirjoista mielestäni paras. Aiemmin lukemistani "Kummallinen mieleni" ja erityisesti "Istanbul. Muistot ja kaupunki" olivat paikka paikoin kuolettavan tylsää luettavaa.

Tässä kirjassa on selkeä, ja jopa jännittävä, melkein dekkarimaisen taitava juoni eikä lainkaan loputtomia sivupolkuja ja kaaria ja mutkia, jotka noissa aiemmissa teoksissa eksyttävät lukijaa.

Selkeyttä tuo myös suoraviivainen kronologia ja jako osiin kunkin tapahtumien taitoksen kohdalla. Lisäksi turkkilaisen yhteiskunnan jaot ja jännitteet ovat tässä esillä suoraan ja selkeästi toisin kuin aiemmissa kirjoissa. Ehkä nobelistin ei tarvitse enää pelätä sensuuria?

Oidipaalinen tai persialaiseen taruun perustuva myyttisyys ja symboliikka ovat läsnä voimakkaina ja erityisen alleviivattuina, mutta niin taitavasti juoneen punottuna uskottavana lisänä, että sekään ei haittaa tai tee lukemisesta liian puisevaa.

Orhan Pamuk,2014. Kummallinen mieleni, 778 s. Tammi. isbn 9789513187491

Tämä kirja kertoo turkkilaisen Mevlutin ja hänen kahden vaimonsa Rayihan ja Samihan elämän vuosina 1969-2012. Tarina on kudottu kertojan, joka on merkitty graafisella boza-kauppiaalla, ja eri henkilöiden näkökulmasta. Jokainen  henkilö on aina merkitty "puheenvuoron" alkuun. Jokaine luku nimetty kahteen kertaan, siis myös alaotsikolla. Näin kirja muistuttaa jotain ikiaikaista kronikkaa, vaikka kertookin nykyajasta ja turkkilaisen yhteikunnan muutoksesta.
Aivan ajankohtainen Atatürkkilaisen ja islamistisen Turkin kamppailu tapahtuu päähenkilön elämässäkin ja jopa hänen kummallisessa mielessään. Tuo kummallinen mieli vie boza-kauppiaan aina uudestan vaeltamaan Istanbulin öisiä katuja ja pitää hänet melankolisen yksinäisenä, mutta myös hyveellisenä ja tasaisena luonteena, joka ei sotkeudu liiemmin poliittisiin tai uskonnollisiin ääriliikkeisiin tai toisaalta epärehellisiin liiketoimiinkaan tavanomaista pahemmin.
Mevlutilla on hyvä ystävä, joka on kurdi, ja joka menestyy elämässään taloudellisesti paremmin, mutta joutuu sittemmin murhatuksi, sotkeuduttuaan liikaa korruptioon. Mevlutin serkut ja sukulaiset menestyvät muuttuvassa Istanbulissa paremmin ja jopa erinomaisesti käyttäessään avautuvia mahdollisuuksia häikäilemättä hyväkseen. Mevlutia he pitävät yksikertaisena ja vähän maalaisena, mutta arvostavat kuitenkin hänen suoruuttaan ja rehellisyyttään. Mevlut itsekin näkee tämän, mutta tiedostaa kuitenkin olevansa onnellisempi kuin muut perheensä ja vaimojensa kanssa.
Tämä kirja on pitkä tarina ja todella runsas ja täynnä pieniä sivutarinoita kolmen päähenkilön elämän lisäksi. Lukukokemus on kuitenkin helppo, koska kirjan alkuun on sisällytetty sukutaulut ja loppuun henkilöhakemisto ja kronikka tapahtumista. Tarvittaessa voi siis halutessaan palata ja tarkistaa asioita. Varsinainen  runsauden sarvi tämä opus on. Pamukin Istanbul kirjasta en pitänyt, mutta tämän luettuani ymmärrän, miksi hän on nobelisti.