Toinen Abulhawalta lukemani teos kertoo Länsirannan palestiinalaisten taistelusta Israelia ja juutalaisia vastaan. Ensimmäinen lukemani kertoi Gazan alueesta ja siellä asuvan suvun tarinaa.
Tämä tarina on ennen muuta yhden naisen tarina, jolla on yhteistä kirjoittajan elämän kanssa, mutta tämä ei kuitenkaan ole autofiktiota, vaan päähenkilö on omanlaisensa. Tarina alkaa Kuwaitista, jonne palestiinalaisia oli paennut suurin joukoin. Loppu tapahtuu Jordaniassa, jonne kauan Israelin vankilassa ollut päähenkilö vapautetaan. Pitkän, loputtoman vankeuden päättyminen ja hidas toipuminen eristyksessä olon kärsimyksestä ja jopa toivo paenneen ja kadonneen aviomiehen paluusta on kuin metaphora palestiinalaisten toivomasta vapaudesta ja itsenäisyydestä.
Kirja tuo lukijalleen kosolti tietoa palestiinalaisten oloista ja kulttuurista. Pitkän vankeuden kuvaus leikkaa läpi kirjan ja symboloi Palestiinan loputonta kärsimystietä.
