Svetlana Aleksijevits, 2015. Tsernobylista nousee rukous, 392 s. Tammi, isbn 9789513199111

 Luin Aleksijevitsin myöhemmän teoksen aiemmin (Neuvostoihmisen...) ja olin jo siitä hyvin vaikuttunut. Tämä teos, vaikka kertoo Tšernobylin ihmisistä, kertoo oikeastaan vielä enemmän Neuvostoliiton arjesta ja sen kauheudesta. Onnettomuuden torjunta rinnastui sotaan, ja, kuten nyt Ukrainan sodassa, Upseerin suojelu ja totuuden piilottaminen näyttävät olevan tärkeimmät päämäärät.

Upseereilla oli omat säteilymittarit, mutta etulinjan palomiehille niitä ei riittänyt. tavallisen kansan henki ei ole minkään arvoinen. Vain uhrautuminen yhteisen isänmaan eteen on arvokasta. Vaikka luvattuja korvauksia ja palkkioita ei sitten kuulukaan.

Puistattavaa luettavaa, varsinkin kun juuri nyt tuo kulttuuri Venäjältä käy sotaa Euroopassa ja Eurooppaa vastaan.

Svetlana Aleksijevits, 2018. Neuvostoihmisen loppu. Kun nykyhetkestä tuli second handia, 698 s. Tammi. isbn 9789513198787

Valkovenäjällä asuva ukrainalainen Aleksijevits kirjoittaa ns. yhteisöromaaneja ihmisistä järjestelmän puristuksessa. Tämä teos läpivalaisee neukkuja ja neukkusysteemiä ja sen romahtamista niin monipuolisesti ja perusteellisesti, että lukija haukkoo henkeään. Välillä, Stalinin ajan kauhujen kuvauksessa, luettava on niin tuskallista, että sitä on vaikea jatkaa. Näistä kohdista, kuten myös Tsetsenian sodasta pääsee läpi vain ponnistellen. Ei muukaan teksti ole viihdelukemistoa, vaan piinallista monella tavalla. Stalinismi tulee todella monelta suunalta valaistuksi ja samalla, taas kerran, käy ilmi, että sitä ei ole käsitelty ja poisselitetty historiasta, vaan Stalinin hahmo jatkaa kummitteluaan nykyvenäjällä.
Kirja ei pyri selittämään historiaa tai valtiota, vaan näkökulma pysyy koko ajan ihmisten elämässä ja arjessa ja ilmeisesti tästä johtuu teoksen piinaavuus. Arki on lähellä ja inhimillinen näkökulma tuo kaikki kokemukset, myös kauhut, lähelle ja lukijan kokemukseen asti.
Kirja on maineensa ja kirjoittaja Nobelinsa ansainnut.