Yuval Noah Harari, 2018. 21 oppituntia maailman tilasta, 368 s. Bazar. isbn 9789522796097

Homo Sapiens käsitteli ihmisen historiaa ja menneisyyttä, Homo Deus tulevaisuutta. Tämä kirja on tiukasti nykypäivässä kiinni ja tulee siksi jotenkin lähemmäksi sekä lukijaa, että kirjoittajaa. Kirjoittaja kertoo enemmän itsestään ja elämästään kuin aiemmin. Uskontojen kritiikki on samaa kuin aiemmissa kirjoissa - yhtä purevaa. Tässä kirjassa myös ihmisen suuret tarinat ja ideologiat ja aatteet tulevat yksi kerrallaan kritisoiduiksi samalla purevuudella. Loppua kohti käy selväksi, että ihminen ei voi hallita historiaa, ei elämäänsä eikä edes sisäistä elämäänsä, sillä vain muutos on pysyvää. Ajattelun terävyys auttaa ymmärtämään monia nykyhetken outoja ilmiöitä, kuten populismin nousua. Lopussa myös paljastetaan, kuinka kirjoittaja pysyttelee ilon ja optimismin puolella kovasta kritiikistään huolimatta - havainnoimalla myös sisintään yhtä kriittisesti ja armottomasti Vipassana-meditaation avulla. Yllättävä, mutta looginen paljastus. Harmi vain, että näin vanhan miehen on vaikea seurata esimerkkiä. Pitää olla nuori ja notkea jaksaakseen istua tuntikausia päivittäin risti-istunnassa.

Yuval Harari, 2018. Homo Deus. Huomisen lyhyt historia. 447 s. Bazar. Isbn9789522794352

Pidin kyllä jo Hararin edellisestä, Ihmisen lyhyt historia teoksesta, mutta tämä on parempi. Edellinenkin oli täynnä oivalluksia ja eri tiedonalojen yhdistämisiä ja herkullisia kielikuvia ja vertauksia. Teoksessa ei kuitenkaan ollut valistuneelle lukijalle paljoa uutta, ennen tietämätöntä. Tässä teoksessa on. Tämä panee lukijansa ensin pohtimaan ihmisen viimeaikaisia saavutuksia ja tavoitteita: onko meistä todella tulossa jumalan kaltaisia ja kuolemattomia? Onko humanismi todellakin niin näköalatonta uudella vuosituhannella, että syntyy uusi uskonto ja näkemys biologiasta, olemassaolosta ja tieteestä? Dataismi on uusi paradigma ja uskonto, joka yhdistää tieteet ennen kokemattomalla tavalla. Keinoäly tekee pian ihmisen älykkäät ja luovatkin työt paremmin ja nopeammin kuin ihminen. Tietoisuus tekevästä subjektista ei ole tälle edellytys, eikä tietoisuutta voi käyttää merkkinä ylivertaisesta älykkyydestä, kun kerran keinoaäly suoriutuu paremmin. Jos et ole oivaltanut, miksi keinoäly olisi uhka ihmiselle itselleen, tämän teoksen luettuasi ymmärrät siitä paljon enemmän.
Ennusteet ovat arvauksia, mutta tämän teoksen arvailut perustuvat laajaan ja synteettiseen näkemykseen. Monet päätelmät kauhistuttavat ja ovat jopa vastenmielisiä, mutta silti niitä on jäätävä pohdiskelemaan, ja myönnettävä, että tekijä saattaa olla oikeassa. Esimerkiksi psyyken lääkityksen kehittäminen onnellisuuden hallintatekniikaksi on vaikea hyväksyä väistämättömänä tulevaisuutena. Eikö ihmiselämä pian enää olekaan shakespeareläistä kamppailua hyvien ja pahojen voimien taistelussa?
Biologian ja luonnonvalinnan pelkistäminen algoritmeiksi ja niiden kehittymiseksi, on ainakin ekologian mallintamiseen tutustuneille luontevaa, mutta ihmisen ja keinoälyn tuominen samaan kuvaan ja yhdentäminen yhdeksi kokonaisuudeksi panee kyllä pohdiskelemaan ja hakemaan kiertotietä, josko humanistinen ihmiskeskeisyys ja sisäinen tietoinen äänemme olisi kuitenkin pelastettavissa? Jospa sisäisen pohdintamme ja ratkaisujemme omintakeisuus ja liberaali demokratia olisivat kuitenkin parempia kuin keinoälyn ja Googlen avustaminen algoritmien siivittämä kehitys?

Yuval Noah Harari, 2017, Ihmisen lyhyt historia, 491 s., Bazar, isbn 9789522794703

Tämä kirja on iloinen lukukokemus, koska se tarjoaa varmasti kaikille joitain tiedon yllätyksiä, joihin ei ole varautunut. Minulle ei biologina ollut kovinkaan paljon uutta ihmisen biologiassa ja lajihistoriassa. Tällä alueella tämän teoksen tiivis esitys on toki ihailtavalla tavalla viimeisen tiedon tasalla ja kumoaa hauskasti monia aiempia, virheelliseksi osoittautneita luuloja.
Varsinaiseksi herkuksi kirja kävi, kun päästään kulttuurihistoriaan ja uskontojen selitykseen: Harvoin saa lukea niin oivaltavaa uskontokritiikkiä ja kuvausta. Näissä kohdin kirjalla oli todella hykerryttävää annettavaa. Lopun tulevaisuuspohdinnat ovat toki lukemisen arvoisia nekin, mutta eivät enää sytyttäneet vastaavalla tavalla. Lisäksi vierastin eläinsuojelunäkökulman korostumista muiden näkökulmien kustannuksella.
Kaikesta huolimatta, kesän hauskin tietokirja!