Dan Brown, 2017. Alku. 463 s. WSOY. isbn 9789510425565

Tämä on taattua Brownia. Vauhdikasta toimintaa ja juonen käänteitä ja pahan ja hyvän puolen vaihtoa pitkin matkaa.
Tällä kertaa tiedeaineisto, jota kaikissa kirjoissa on ollut, on genetiikasta ja biologiasta sekä tekoälystä. Virheistä ei Brownia saa tilille, pienestä liioittelusta ja ylidramatisoinnista kyllä. Tämänkertainen kertomus tuntuu yllättäen vähän pitkästyttävältä ja ylivenytetyltä. Ehkä siksi, että it-gurun pitkään venytetty ihmeellinen löytö osoittautuu lopulta paljastettuna liian ennalta arvattavaksi. Monenlaista pientä uutta tämä tarjoaa varmasti monille, jotka eivät ole seuranneet tekoälyn tai biologian ja genetiikan kehitystä. Ehkä en kuulu heihin ja siitä lievä pitkästys lukiessa.

Dan Brown: Inferno

Da Vinci koodin kirjoittajalta tämä ei ole parasta antia. Siinä missä mainittu teos oli kiehtova vuosituhantisine salaliittoineen ja uskonnon mysteereineen on tämä rakennettu paljon heiveröisemmälle pohjalle. Väestöräjähdys ja ympäristöpaine eivät ole niin mustavalkoisia ja yksiulotteisia kuin kirjan päähenkilöt niistä esittävät. Tämä vie valitettavasti pohjaa koko vauhdikkaan takaa-ajotarinan uskottavuudelta. Pienelläkin googlauksella huomaa, että Rooman Klubin aikanaan käyttämä väestöennuste ei enää päde (esim.: https://www.ted.com/talks/hans_rosling_on_global_population_growth).
Tästä huolimatta kirja on taattua Brownia. Sitä ei voi välillä laskea käsistään pitkäksi aikaa ja se on luettava loppuun pian, jotta loppuratkaisu selviää. Monenkohan lukijan mieleen jää kummittelemaan toteutunut ituratamanipulaatio ja alentuva ihmislajin hedelmällisyys...?