Asko Sahlberg, 2024. Pompeius, 463 s. Like. Isbn 9789511370512

 Pilatus ja Herodes ovat Sahlbergin aiemmat antiikin Rooman aikaiset historialliset romaanit. Tässä uusimmassa Sahlbergin vakaa ja sujuva kerronta on entisellään, jollei jopa parempi. Kirjan lukeminen on viihdyttävää ja samalla ehkä myös vähän sivistävää - käsitteleehän se historiaa, jolla on merkitystä meidän päiviimme saakka.

Jos demokratian perinteet ovat kreikkalaisilta kaupunkivaltioilta, niin demokratian haastaminen poliittisilla salajuonilla ja päätyminen diktaattoreiden vallan alle on mitä suurimmassa määrin peräisin Rooman tasavallasta. Varsin ajankohtaisia teemoja juuri nyt.

Sikäli kuin pienellä Wikipedian tarkastuksella voi päätellä, Sahlberg on suurimmalta osaltaan pitäytynyt faktoissa. Tarinaan on tietysti luotu lukuisia mieleen jääviä ja eri tavoin vaikuttavia sivuhenkilöitä. Pitkästä aikaa oli kiva lukea vanhaa hyvää romaanitaidetta.

Deborah Levy, 2021. Elämisen hinta, 142 s.S&S. Isbn 9789515254429

 Tämä on Deborah Levyn autofiktiivisen trilogian toinen osa. Ensimmäinen osa sijoittui Etelä-Afrikan lapsuuteen ja avioeroon Englannissa.

Tämä osa kertoo yksinhuoltajan elämästä ja kirjailijan uran jatkamisesta. Tässäkin osassa on hienoja oivalluksia ja aforismin kaltaisia tiivistyksiä kirjoittamisen ja oman elämän suhteesta. Aloitettuaan kirjoittamisen vuokraamassaan puutarhavajassa hän alkoi "kirjoittaa ensimmäisessä persoonassa, viitata sanalla Minä ihmiseen, joka on lähellä itseäni mutta joka ei silti ole minä."

Kevyt ja ilmava tyyli preesensissä, jossa menneisyys on yhtä aikaa mukana, on ennallaan. Kirjan ansiona on tämä tiiviys, jonkinlainen verkkaisuus, joka antaa lukijalle aikaa löytää ja oivaltaa.

Ulla-Lena Lundberg, 2022. Liekinkantajat, 394 s. Teos & Förlaget. Isbn 9789523632998

 Tarina alkaa toissavuosisadan puolestavälistä ja jatkuu Suomen itsenäistymisen ja sisällissodan aikaan.

Sukutarina kolmessa polvessa Krimin sodasta nälkävuosien kautta ensimmäiseen maailmansotaan ja Suomen sisällissotaan. Tarina tulee kerrotuksi kolmen perheen tai pariskunnan kautta. Keskimmäinen Robert ja Olga ovat suurimman kerronnan kohteena ja heidän elämänuransa ja työnsä kansanopiston eteen nousee yhdeksi pääosan esittäjäksi. 

Lundbergin kerronta on taidokasta ja sujuvaa. Tyylli tuntuu tulevan suoraan noilta menneiltä vuosisadoilta ja asenteet ovat kertojalla kuin suoraan vanhoillisimmasta suomalaisruotsalaisesta eliitistä noudetut.

Kirjan parissa ei pitkästy, vaikka elitistinen näkökulma välillä vaivaa. Köyhälistön ja maatyöläisten osaa kuvataan riittävästi, jotta lukija voi muodostaa tasapainoisempaa yhteiskuntakuvaa mielessään.

Ainoa pitkästymisen kohta on kirjan keskivaiheille sijoittuvat sanasta sanaan kirjatut dialogit,  joista viimeinen on kuvitteellinen kirjailijoiden Dickens ja Lagerlöf keskustelu kirjoittamisesta. Tässä kirjailijan on ollut tilaisuus esittää omia motiivejaan vanhoillisten kaapuun naamioituna.

Olin yllättynyt tässä kirjassa kokemastani elitistien vieroksunnasta, sillä en muista Lundbergilta aiemmin sellaista kokeneeni.

Patricia Highsmith, 2024. Lahjakas herra Ripley, 331 s. Isbn 9789510508411

 Tähän kirjaan en olisi koskaan tarttunut, ellei se olisi ollut lukupiirissäni. Sinänsä dekkari- genreen sopiva opus, joka on kirjoitettu hyvin ja perusteellisesti. 

Lukukokemuksena tämä on hirveä. Päähenkilönä on niin vastenmielinen olio. patologinen valehtelija, selkärangaton oman edun tavoittelija, joka ei kaihda mitään saavuttaakseen tavoitteensa.

Kirjassa kuvataan kaksi murhaa ja niiden tekijän ajatusmaailmaa. Murhat ovat vain jotain, jotka pitää tehdä, että pääsee eeteenpäin pyrkimyksissään. Puistattavaa.

Kirja sopisi luettavaksi poliisikouluun tai kriminalistiikan laitokselle kurssikirjaksi näytteenä rikollisen sielun elämästä.

Teot ja niiden tekijän psyyke on kuvattu niin taitavasti, että ainakin minulle oli mahdotonta olla ottamatta kantaa itse tapahtumiin ja suhtautua tekstiin vain harmittomana (aikuis)viihteenä.

Niinpä sitten luin loput kaksi kolmannesta vain nopean kursorisesti, jotta sain juonen selville, mutten kärsinyt enää niin pahasti kuin alussa. En susosittele herkkähermoisille tai empaattisille lukijoille.

Kamel Daoud, 2022. Tapaus Mersault, 112 s. Isbn 9789523810709

 Tämä kirja on algerialainen kommentaari Camusn Sivullinen kirjaan. Kirjasta löytyvät samat elementit kuin Sivullisesta: hukassa oleva päähenkilö, joka ei näe merkitystä yhteiskunnalla tai ihmisillä tai uskonnolla ja joka tappaa ihmisen, mutta ei koe sitäkään mitenkään merkittäväksi.

Kirjoittaja on algerialainen ja siis Sivullisen ranskalaiseen päähenkilöön verraten vastakkainen. Algerian vapautussota tulee käsitellyksi monelta suunnalta. Päähenkilö kertoo tarinaansa kahvilassa henkilölle, josta saadaan vain niukasti ja vähitellen tietoa: kirjoittaja, tutkija, nuori, kiinnostunut jne. Myös päähenkilön kuva täydentyy vain vähitellen: lopulta vanhaksi alkoholisoituneeksi ateistiksi.

Paitsi kommentaari, kirja on myös kuin peilikuva: kaikki samat asiat kuin Sivullisessa toteutuvat tavalla tai toisella. Myös tämä päähenkilö tappaa, myös hän riitaantuu ja käy käsiksi pappiin/imaamiin ja suoltaa raivonsa esiin väkivaltaisesti.

Teos onnistuu osoittamaan Sivullisen ranskalaismielisen rasismin ja tuo toisaalta esiin itsenäistyneen Algerian ongelmia valaisevalla tavalla.

Hanna Kuusela, 2024. Syytös, muuan akateeminen komitragedia, 181 s. Vastapaino. Isbn 9789523971806

 Harvoin olen mielipidetietokirjan kanssa ollut näin yhtä mieltä lähes kaikesta. Kirja on paikka paikoin kuin suoraa kuvausta viimeisistä työvuosistani ennen eläkkeelle jäämistäni.

Tuon Tampereen uuden säätiöyliopiston fuusiota hoitaneen saneeraajarehrorin kanssa istuin monena vuotena lukuisissa YT-kokouksissa ja koin juuri samoja raivon, pettymyksen ja epätoivon tunteita joita kirjassa kuvataan Tampereelta. 

Minun virastoni oli tutkimuslaitos nimeltään Luke, johon sulautettiin kolme isoa tutkimuslaitosta ja jotain pienempää valtion sektoritutkimusta. Toistasataa työntekijää sai kenkää ja melkein tuplamäärä lähti vapaaehtoisesti. Armotonta menoa.

Ja kaikkea leimasi juuri tuo Kuuselan kuvaama yriysjargonin ja aina uudenlaisen johtamismallin väkisin runnominen ja johdettavien näennäiskuuleminen ja tosiasiallinen täydellinen piittaamattomuus asiantuntijoiden käsityksistä. Sektoritutkimuslaitokset ovat päällikkövirastoja, mutta aiemmin ainakin isoimmissa niistä noudatettiin kollegiaalista johtamista. Nyt siitä ei ole enää tietoakaan. Ja säästämiskierrokser jatkuvat.

Erityisen tärkeänä pidän Kuuselan esiin tuomaa demokratiasta luopumista yliopistossa. Hän yleistää sen trendiksi koko yhteiskunnassa. Todella, demokratiat ovat maailmassa vähemmistönä ja demokratia on helppo murentaa pilalle. Ei siihen vallankaappausta tarvita - pelkkä halveksuva asenne ja totuuden sotkeminen ja kaaoksen levittäminen oman puolueen tai liikkeen kannatuksen nostamiseksi riittää.

Tämä on todellakin komitragedia, ei siis päinvastoin. Naurattaisi, jos ei niin itkettäisi.

Todella tärkeä kirja. Kaikille, jotka ovat kokeneet saneerausaallon valtiolla tai kunnissa. Kaikille, jotka ovat huolestuneet sivistyksen ja demokratian tilasta. Siis Kaikille.

Timo Airaksinen, 2006. Onnellisuuden opas, 241 s. Kniga. Isbn 9789510436837

 Filosofi Airaksisen kirja ei taskukirjaformaatistaan ja aiheestaan huolimatta ole mitään maitokaupan self help kirjallisuutta, vaan filosofin ironinen ja humoristinen teksti aiheesta.

Airaksinen salakuljettaa kevyen otsikon ja tyylin avulla tietämättömällekin lukijalle filosofian, yhteiskunta- ja taloustieteen käsitteitä ja käyttää niitä tuomaan näennäisen kevyeen ja väliin jopa härskin railakkaaseen tekstiin syvyyttä.

Voiko tällä oppaalla sitten tulla onnellisemmaksi? Ehkä, jos tietäminen tuo tyytyväisyyttä, eikä tuskaa.

Andrus Kivirähk, 2020. Puulased ja tohtlased, 61 s. EKSA. Isbn 9789949684458

 Tämä pikkukirjanen antoi minulle kivan lukuelämyksen ja itseluottamusta eestin kielen taitoni suhteen. Sain sen luettua parissa illassa ilman sanakirjaa.

Tarina on Kivirähkin taattua laatua. Lastenkirjoista tuttua mielikuvituksellista, välillä suorataabn myyttistä kerrontaa. Itse asiassa tämän lainatessani arvelin sen olevan lapsille tarkoitettu pikku kirjanen.

Se osoittautui kuitenkin mielestäni aikuissaduksi. Irvokas tarina Baltian ihmisketjun järjestäjistä, puuttuvista 30stä ihmisestä ja noitumalla hankituista apulaisista hätään.

Yllättävän moniulotteinen tarina 60 sivussa.

Bernardine Evaristo, 2022. Tyttö, nainen, toinen, 528 s. WSOY. Isbn 9789510466810

 Brittiläinen sukutarina naisista monessa polvessa, lesbopari, värillisiä ja muuten syrjittyjä, mutta täynnä elämäniloa ja taistelutahtoa.

Aluksi epäilin, parin ensimmäisen tarinahenkilön kohdalla, jaksanko tällaista julistusta ja nuorisotarinaa lukea. Mutta kirja yllätti. Se monipuolistui ja sai koko ajan lisää sävyjä, vaikka reipashenkisyys ja riemu säilyi kuitenkin lähes koko ajan.

Tarina syventyy muös siksi, että siihen tulee mukaan nuorten lisäksi aiempia sukupolvia ja kaikki tarinat ja henkilöt risteävät tavalla tai toisella ja syventävät ja monipuolistavat siten henkilöiden kuvaa.

Erityisen tärkeä tämä teos voi olla intersektionaalisille femiisteille, mutta kyllä sen voi ihan tavallinen cis-mieskin lukea ja saada ajattelun aihetta.

Marja-Liisa Vartio, 2012. Hänen olivat linnut, 243 s. Teos. Isbn 9789518514902

 Pyysin tätä kirjaa sisareltani, jonka kirjahyllyssä, muistin sen nähneeni. Se oli kuitenkin viety ja aikaa sitten kierrätykseen. Sisko sanoi inhoavansa sitä, koska se oli pitänyt lukea koulussa.

Kirja löytyi toki kirjastosta. Siskolta saatu ennakkokäsitys vähän harasi ensin vastaan, mutta sitten kerronnan psykologia vei mukanaan. Varmaan turhan rankkaa ja junnaavaa tarinaa kouluikäisille, mutta tarkka ja pikkuhiljaa kehittyvä tarina ja auki kiertyvä henkilöiden psykologia, kiehtoo voimakkaasti tällaista seniori-ikäistä lukijaa. Ehkä suosittelen sisarelleni uusintalukemista.

Teksti on kestänyt hämmästyttävän hyvin aikaa, vaikka 60-luvun lopussa julkaistu teos kertoo viime vuosisadan alkupuolen yhteiskunnasta ja kulttuurista,  jossa yhtenäisyys ja luokka-ajattelu on voimissaan, eikä somesta tai netistä ollut tietoa. Silti kirjalla on annettavaa tällekin ajalle: loppupuolella Lahja kertoo tulipalon tapahtumista Adelen jo kuoltua ja toteaa vääristä huhuista: "joku pani jutut liikkeelle. Ja niin on, että kun juttu on kerran pantu liikkeelle, sitä ei kannata ruveta oikomaan. Se menee maailman läpi sellaisena kuin on liikkeelle pantu. Sitä ei mikään muuta."

Siinäpä oikeaan osunut luonnehdinta ihmisluonnosta hyvissä ajoin ennen totuuden jälkeistä aikaa ja valeuutisia.

Kerronnan tekniikka ja dialogit ovat todella taitavia ja välittävät psyykkistä tapahtumista todella tarkasti. Kertoja ja äänessäolija vaihtuu tiuhaan ja valaisee usein aivan toisia henkilöitä, kuin aluksi aiheena ollutta.

Tämän kirjan ja kirjoittajan tunteminen toki kuuluu kirjalliseen sivistykseen Suomessa.

Maxim Fedorov, 2023. Minun Ukrainani, Ukrainian resistance, 239 s. Minerva. Isbn 9789523759565

 YLEn toimittaja Ukrainassa vuodesta 2022, Maxim Fedorov, kertoo tässä kirjassa työstään ja kokemuksistaan Ukrainassa. Kuten niin monet muutkin Fedorov on sukujuuriltaan ukrainalainen venäläinen, joka on sekä venäjän että Suomen kansalainen. Hän puhuu paitsi venäjää, myös sujuvaa ukrainaa ja lukuisia muita kieliä, myös suomea, kuten viime aikoina lähes päivittäin Ylen kanavilta kuulemme.

Kirja antaa taustaa Ukrainan tapahtumille ja myös Fedorovin työlle ja elämälle. En usko olevani ainoa, joka on viimeisen kahden vuoden ajan ahminut kaiken Ukrainaa koskevan informaation Hesarista ja Yleltä ja välillä vähän muualtakin. Silti tuntuu, että informaatiota ei ole tarpeeksi, että voisi edes vähän ymmärtää tätä kauheutta, sotaa keskellä Eurooppaa ja yhden ihmisen kykyä aiheuttaa tämä hulluus ja jatkaa sitä vuodesta toiseen, puhumattakaan länsimaiden huonosta kyvystä auttaa Ukrainaa ja estää Venäjää.

Pieneltä osaltaan tämä kirja auttaa informaation nälkään

Andrei Kurkov, 2022. Kuolema ja pingviini, w70 s. Otava. Isbn 9789511455530

 Tämä musta komedia irvii Neuvostoliiton jälkeisen Ukrainan gangsterismille. Se tekee sen tarkoin, lyhyin siveltimenvedoin. Tarinaan kuuluu pingviini, jonka päähenkilö on ottanut suojiinsa varojen puutteesta kärsivästä eläintarhasta. 

Päähenkilö, Viktor, on yrittelevä kirjailija, joka värvätään kirjoittamaan muistokirjoituksia Kiovalaiseen suureen lehteen. Kun Viktor saa selville, että on kirjoittanut murhatilauksia, joita salainen palvelu on pannut toimeen, ovat hänenkin päivänsä luetut - vai pelastuiko hän kuitenkin jättämällä kaiken ja ottamalla pingviininsä paikan Antarktiksen lennolle?

Tarina on niin vetävästi kirjoitettu, että se imaisee lukijan mukaansa ja kirja tulee luetuksi yhdeltä istumalta ja harmittaa, että joko se nyt loppui. 

Hyvää mieltä tuottaa myös Otavan kanteen painattama teksti, jonka mukaan kirjan tuotto lahjoitetaan SPR:lle Ukrainan sodan uhrien tukemiseen.

Miriam Toews, Naiset puhuvat, 235 s. S&S, isbn 9789515254573

 Tämä kertomus mennoniittien yhteisöstä perustuu tosielämässä ilmitulleeseen naisten törkeään hyväksikäyttöön. Bolivialausessa yhteisössä naisia oli öisin nukutettu eläinten nukutusaineella ja käytetty seksuaalisesti ja väkivaltaisesti hyväksi.

Tämä on lähtökohta kuvaukselle, jossa mennoniita-yhteisössä kasvanut kirjailija, kuvaa naisten reaktiota, pohdiskeluja ja kapinaa ja lähtöä yhteisöstä.

Varmasti antoisaa kenelle tahansa autoritäärisessä ja suljetussa yhteisössä elävälle tai eläneelle. Muille, kuten minulle, puisevaa ja pitkästyttävää saman asian ympärillä pyörimistä ja jauhamista.

Vilja-Tuulia Huotarinen, 2022. Drive-in, 180 s. Siltala, ISBN 9789523880016

 Tämä kirja kertoo päähenkilön elämän ongelmista ja niiden pohdinnasta. Pohdinnan taustana ja ympäristönä ja yhtenä keskeisenä aiheena on islanti.

Päähenkilö, Ella, vertautuu monesta suunnasta perheeseensä ja islantilaiseen entiseen poikaystäväänsä sekä erityisesti nuoreen siskontyttöönsä, joka on drive-in teatterifestivaalin ideoija ja promoottori täydellä nuoruuden innolla.

Tove Ditlevsen, 2022. Aikuisuus, 222 s. S&S, isbn 9789515257109

 Kuten aiemmat trilogian osat lapsuus ja nuoruus, tämä on autofiktiota ennen nykyistä autofiktiobuumia. Lukijalle tulee ensin tunne jostain vanhasta 40-50-lukulaisesta kerronnasta, mutta tarinan rehellisyys, suoruus ja kertomisen koruttomuus vievät tuon tunteen ja lukijan mukanaan. Teos on kestänyt aikaa aivan uskomattomalla tavalla.

Aikuisuus kertoo nuoren naisen kasvusta itsenäisyyteen, avioliitoista ja aborteista ja narkomaniasta. Kaikista näistä kirjailijan intohimoisen kirjoittamisen kautta. En ihmettele näiden kirjojen suurta suosiota. Konstailematonta ja rehellistä tilitystä biofiktion muodossa.

Edouard Louis, 2022. Kuka tappoi isäni, 76 s. Tammi, ISBN 9789520436315

 Ei enää Eddy oli raastavaa autofiktiota tai muistelmat. Tämä "jatko-osa" on hieman helpompaa luettavaa. Ei kirjoittajan isän osa ole poikansa lapsuutta helpompi, mutta tässä kerrotaan pojan ja isän välien myöhemmästä parantumisesta ja lähentymisestä.

Lyhyt kirjoitus on kuin poliittinen julistus: isäni henkilökohtainen on poliittista! J'accuse!

Alex Schulman, 2018. Polta nämä kirjeet, 177 s. Nemo. Isbn 9789511359623

 Sven Stolpen vaimo, Karin Stolpe rakastui Olof Lagercrantziin. Henkilöt ovat tosielämässä olleet olemassa. Molemmat miehet olivat kirjailijoita. Sven Stolpe vihasi Lagercrantzia kirjallisesti vuosikymmenien ajan. Alex Schulman on Stolpen lapsenlapsi äidin puolelta. Hän löytää sisältään selittämätöntä vihaa ja alkaa selvittää sukunsa vaiheita. Paljastuu, että isoisä Sven on koko suvun paha henki ja käytökseltään arvaamaton ja uskomattoman aggressiivinen.

Vaimon uskottomuus selittää osan isoisän vihasta, mutta Svenin käytös on niin totaalisen pahaa ja paranoidista, että taustalla on täytynyt olla muutakin.

Kirja on siis faktisen sukuhistorian ja autofiktion sekoitus. Tapahtumien kulku perustuu tosiasioihin ja tukeviin dokumentteihin, kuten rakastavien löytyneisiin, piilossa pidettyihin kirjeisiin. Kolmiodraaman keskinäisiä dialogeja kirjailija on vapaasti kuvitellut lähteidensä pohjalta.

Kirjan tosipohjaisuus tekee tarinasta vaikuttavamman, mutta kertojan taidot ovat oleelliset. Tarina pysyy koossa ja saa lukijan ahnehtimaan kirjan nopeasti loppuun. Kirjasta on tehty myös elokuva.

Christer Kihlman, 1971. Ihminen joka järkkyi, 217 s. Tammi, ISBN 9513119777

 En tullut aikanaan lukeneeksi tätä teoksen ilmestyttyä. Muistan kirjaan ja kirjoittajan liittyneen epämääräistä kohua.

Kirja on yllättävällä tavalla ajankuvaa 70-luvusta. Noinko silloin siis ajateltiin, analysoitiin ja kirjoitettiin. Tutun oloista piehtarointia, mutta aika ajoin todella puuduttavaa luettavaa.

Kirjoittaja pystyy sankarillisesti täyttämään itselleen esipuheessa asettamassa tavoitteet rehellisestä ja kulisseja pitelemättömästä tilityksestä alkoholismista, homoseksuaalisuudesta ja avioliitosta.

Voin kuvitella kuinka ahtaalla 70-luvulla kirjan pikkuskandaalit ovat peittäneet kirjoittajan paikka paikoin todella taitavan psykologisen analyysin. Tästä syystä palaaminen tähän teokseen kannatti.

Marguerite Duras, 2006. Rakastaja, 121 s. Otava. ISBN 9511086162

 Tämä alunperin 80-luvulla ilmestynyt kirja on kuvaus Ranskan siirtomaa Vietnamista, rotujen suhteista ja seksuaalisuuden ilmestymisestä nuoressa naisessa, päähenkilössä. Toinen pääteema on perhe, jonka suhteet ovat äärimmäisen vaikeita. Päähenkilö vihaa veljiään ja äitiinsä on kovin ambivalentti suhde.

Kirjan tyyli tavoittelee valokuva-albumia. Kirjoittaja puhuu välillä puuttuvista kuvista, joita sitten täydentää. Kirjailijan esiintyminen omalla äänellään tekee tästä tarinasta nykyään niin kovasti yleistyneet autofiktion edeltäjän.

Ennakkoluulottomuus ja nuoren naisen sumeilemattoman seksuaalisuuden ja halun kuvaaminen oli 80-luvulla vielä uutta.

Nikolai Gogol, 2009. Kuolleet sielut, 298 s. WSOY, isbn 9789510350065

 Tämäpä harvinaisen elävä klassikko. Ukrainalainen Mykolai Hoholin näkemys suuresta Venäjän maasta ja sen yhteiskunnasta ja asukkaista. Ikiaikainen Venäjä, aatelisineen, virkakuntineen, rahvaineen ja maaorjineen on näinä Venäjän aloittaman sodan aikoina hämmästyttävän ajankohtainen.

Maalaileva kerronta pysyttelee kaikkitietävän kertojan käsissä yhden luvun alkua lukuunottamatta, jossa hetkeksi päästään päähenkilön pään sisään, kun tämä tyytyväisenä pohdiskelee elämäänsä. Kertojan tyyli on todella maalaileva ja koukeroinen, jossa lukijaa puhutellaan usein suoraan ja vedotaan eri tavoin lukijaan ja tämän oletettuihin käsityksiin. Vanhanaikaista mutta toimivaa.

Kirjailijan käsitys, että ihminen on, mikä on, ja sellaisena pysyy ja valtavaa on suuri Venäjän maa ja sen arkirealistiset maisemat, tulee kirjan lopussa komeasti esiin.

Hyvä, että tuli tämäkin klassikko luetuksi. Kuuluu ehdottomasti luettavien joukkoon.