Jerome K. Jerome, 2013. Kolme miestä veneessä, 211 s. Basam Books. isbn 9789522601568

 Tämä kirja on julkaistu ensi kerran 1889. Kyseessä siis lienee melkoinen klassikko. Teksti tuntuu kestäneen aikaa melko hyvin. Huumorin keinot, toisto ja liioittelu ovat ahkerassa käytössä kolmen kaveruksen ja koiran yhteisen Thames-joen retken kuvailussa. Muutama kohta sai minut jopa nauramaan ääneen. Voi olla, että tästä kirjasta on lähtöisin joitain komediameemejä, joista kukaan ei enää tiedä mistä ne ovat alun perin.

Näin on ainakin laita toisen tuntemani huumorihuumorin klassikon, nimittäin puutarhahuumorin timantin Karel Capekin Puutarhurin vuoden. Sieltä löytyy monta juttua, jotka kaikki tuntevat, mutta ovat unohtaneet alkuperäisen lähteen.

Tässä jokimatkajutussa on aikalaiskuvausta, joka olisi ehkä avautunut minulle paremmin, jos tuntisin paremmin Etelä-Englannin maaseutua ja historiaa. Paljon tuttuja nimiä, jotka eivät kuitenkaan vajavaisella tietämyksellä puhuttele sen enempää.

Hienoa nähdä, että klassikkoteosta painetaan vielä yli sadan vuoden kuluttua ensimmäisestä painoksesta.

Jenny Erpenbeck, 2020. Päivien loppu, 314 s. Tammi, isbn 9789520412470

 Tämä kirja lopettaa päähenkilönsä tarinan monet kerrat kuolemaan, mutta jatkaa seuraavassa jaksossa, entä jos olisikin käynyt näin -tavalla.

Tässä se ei kuitenkaan häiritse, eikä tee lukemisesta ylettömän raskasta kuten Paul Austerin 4321 järkäleessä, jossa on neljä vaihtoehtoista tarinaa. Tässä kirjassa voisi olla vain yksi tarina ja vaihtoehtoiset ennenaikaiset loput ovat vain lyhyitä versoja.

Kirjan rakenne ja sen intensiivinen kerronta tekevät teoksesta elämän viimeisiin tosiasioihin keskittyvän. Mitä jää jäljelle, kun päivät ovat lopussa?

Tarinan kulkiessa käydään tunteiden ja tapahtuimen tasolla yksilönäkökulmasta läpi niin juutalaisvainoa kuin Stalinin hirmuvaltaa. Molemmat asioita, jotka määräävät meidän nykyihmisenkin elämää ja käsitystä ihmisyydestämme-

Ali Smith, 2013. Oli kerran kello nolla, 279 s. Otava. isbn 9789511264859

 Tämä on hauska tarina, jossa juoni on yksinkertainen: yksi mies päättää lukittautua päivällisvierailun päätteeksi talon vierashuoneeseen, josta ei poistu kuukuisiin.

Tämän absurdin asetelman ympärille kirjoittaja punoo useita sivupäähenkilöitä, joiden kautta tilanne ja ihmiset tulevat tutuiksi. Tekstin käänteet ovat uskomattoman kiemuraisia ja kieli on leikkisää ja oivaltavaa. Vaikka tällainen voisi olla vaikeaa ja raskasta luettavaa, ei tässä niin käy, vaan lukija pysyy kuin psysyykin matkassa, vaikka välillä joku pätkä pitääkin lukea kahteen kertaan ennen kuin valkenee.

Tarina on ennen kaikkea hauska, mutta sekaan on mahtunut yllättävän filosofisia pohdintoja elämästä, ihmisistä ja ajasta. Ei tämä ole mitään suurta eeppistä kerrontaa, vaan konstailevaa vaikkakin humoristista nykykirjallisuutta. Ja hyvä niin.

Liisa Genova, 2015. Edelleen Alice, 331 s. WSOY. isbn 9789510412503

 Todella hyvin, jopa asiantuntevasti, kirjoitettu Alzheimerin taudin kuvaus. Ainutkertaisen tästä tekee se, että tautia kuvataan myös sisältä päin päähenkilön psyykestä.

Tekijä ei ole mikään harrastelija asiassa, vaan neurotieteiden tohtori ja tutkija. Jostain jäin käsitykseen, että kirja olisi ensin julkaistu omakustanteena? Varmaankin väärinkäsitys, niin ammattimaista ja taitavaa on kerronta ja tarinan kuljetus.

Kirjaa voi suositella kaikille ikäisilleni. Sitä kun ei voit tietää, josko tauti jo on tuhonnut ja tuhoaa parhaillaan omia aivosoluja. Myös nuoremmat hyötyvät kirjasta. Ainakin jos elämän arpajaisissa sattuu lähiomaiselle tuo huonompi arpalippu.

Merete Mazzarella, 2019. Varovainen matkailija, 319 s. Tammi. isbn 9789520404710

 Olen aiemmin lukenut Mazzarellan teoksen "matkalla puoleen hintaan, eläkkeellä olemisen taidosta". Pidän kirjoittajan rauhallisesta, varovaisesta tyylistä. Tämä kirja ei ole matkakirja eikä autobiografiaa, vaan siinä on molempia. Nykyään niin tavallista autofiktiota tämä ei ole.

Kirjaan on tullut mukaan yllättävän ajankohtaistakin ainesta, esim. Australian osalta pohdintaa sen suhtautumisesta ilmastonmuutokseen ja pakolaisiin. Mitään yllätyksiä lukuelämys ei tarjoa, mutta ei sellaista varovaiselta kirjoittajalta tarvitse odottaakaan. Vaivattomasti soljuva kerronta käy hauskasti läpi risteilykulttuuria ja kirjoittajan ambivalenttia suhdetta siihen. Sinne tänne on myös siroteltu pohdintoja ja pieniä paljastuksia kirjoittajan elämänkäänteistä.

Carlo Rovelli, 2018. Ajan luonne, 238 s. URSA, isbn 9789525985603

 Mitä aika on? Kysymys, jota olen pohtinut koko ikäni, aina silloin tällöin , enkä koskaan päätynyt oikein mihinkään, muuhun kuin, että se on suuri arvoitus.

Hämmästyksekseni tämä opus jotenkin tukee tuota ajatusta. Aikaa ei oikeastaan ole. Ei ainakaan jonain ulkopuolisena kellona, joka meistä ja muusta todellisuudesta irrallaan raksuttaa kaikille samaa vääjäämätöntä aikaa.

Suhteellisuusteoriaa en ymmärrä, mutta ei siitä tässä ole mitään kovin uuttakaan. Sen sijaan lämpöopista, sen toisesta pääsäännöstä ja entropiasta, on tässä kovin erilainen esitys, kuin se, jonka olen ennen omaksunut. Jotain siinä on entropian suhteen kovin erilaista kuin aiempi käsitykseni. 

Kun tästä sitten vielä edetään kvanttigravitaatioon ja ajan ja avaruuden pienimpään mahdolliseen osaseen, olen jo aikaa pudonnut kolisten rattailta. Mutta mielenkiintoinen luettava kuitenkin. Sopii toistenkin yrittää selittää näitä asioita kansalle - lupaan lukea kyllä...

Petri Paavilainen, 2020. Kuinka ajatukset syntyvät. Aivotutkimuksen ajankohtaisia kysymyksiä, 388 s. Gaudeamus, isbn 9789523450899

 Tulin ostaneeksi tämän kirjan lähinnä kiinnostavan nimen vuoksi. En silti kadu, vaikka teksti oli paikka paikoin hieman pitkäpiimäistä luettavaa. Ilman tutkijataustaa olisi saattanut osa jäädä lukematta.

Parasta  on kokonaisuus. kokonaiskuva neurotieteestä, sen menetelmistä, saavutuksista ja ongelmista. Toiseksi parasta taas on monien meemien tai legendojen tai valeuutisten alasampuminen, esim. aivopuoliskomystiikan. Kannattaa lukea, vaikkei aivotutkijaksi aikoiskaan.