Ma pole Heidi Iivari "Tartu sariarmastaja" raamatut lugenud. Ostsin selle, kui see sattus kätte Haapsalus Adam Culleni raamatupoe kohvikus ja avasiks leheküljelt, kus oli kõige lühem luuletus: Ilma sarkasmita/Aitäh/et sa olid minuga/aitäh/et sa enam ei ole.
Minu sisetunne oli õige. Raamatu alguses on lood mõlema riigi suguvõsa meestest, nagu pealkirigi viitab, aga keskfaasis jõuame suhte ja lahkuminekuni, millest rääkivad luuletused on eriti üllatavalt liigutavad ja panevad sind autoriga ühte tundma. Vähemalt nii on see kolmandas abielus ja muidu väga lahutunena.
Minu sisetunne oli õige. Raamatu alguses on lood mõlema riigi suguvõsa meestest, nagu pealkirigi viitab, aga keskfaasis jõuame suhte ja lahkuminekuni, millest rääkivad luuletused on eriti üllatavalt liigutavad ja panevad sind autoriga ühte tundma. Vähemalt nii on see kolmandas abielus ja muidu väga lahutunena.
Eriliseks rõõmuks selles raamatus on muidugi selle kakskeelsus. Neile, keda huvitab eesti keel, on raamat topeltrõõm.
En ole lukenut Heidi Iivari "Tartu sariarmastaja"-kirjaa. Ostin tämän kun se sattui käteen Haapsalussa Adam Cullenin kirjakauppakahvilassa ja aukesi sivulta, jossa oli sen lyhyin runo: Ilman sarkasmia/Kiitos/että olit kanssani/kiitos/ettet ole enää.
Aavistukseni osui oikeaan. Kirjan alussa on nimen mukaisesti tarinoita suvun miehistä molemmista maista, mutta keskivaiheilla päästään, ilmeisen omaelettyyn, parisuhteeseen ja eroon, josta varsinkin kertovat runot ovat yllättävän vaikuttavia ja saavat tuntemaan yhdessä kirjoittajan kanssa. Ainakin näin kolmannessa avioliitossa ja muutenkin kovasti eronneen.
Erityinen ilo tässä kirjassa on tietysti sen kaksikielisyys. Eestin kieltä harrastavalle kirja on kaksinkertainen ilo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti