Andre Brink, 2004. Kun vielä muistan, 333 s. WSOY. Isbn 9510310328

 Häntäheikin muistelmat. Tämä teos. Jos ei olisi lukupiirikirjana, olisin jättänyt kesken. Kirja täynnä seksi- ja naiskuvauksia - kymmeniä pillun kuvailuja. Kaikki vanhan impotentin miehen näkökulmasta - silkkaa pornohaaveilua. Kaikki naiset ovat nuoria, hoikkia ja uskomattoman kauniita. Hässiminen on aina onnistunutta ja orgasmit molemmin puolin taattuja. Silkkaa pornoklisettä kaikki. Ei tähän kannata aikaansa tuhlata edes kevyenä kesälukemisena.

Jos porno olisi tiputettu pois ja jätetty vain tarina kolmen ystävyksen epäonnisesta elämästä ja lopusta, ei aineksia olisi ollut kuin pitkähköön novelliin, mutta ehkä se olisi tehnyt enemmän oikeutta kirjoittajan kertojanlahjoille. Brinkin arvostukseni putosi kerralla alle arvosteluasteikon.

Tammsaare A. H., 2024. Põrgupõhja uus vanapagan, 311 lk. Sinisukk. isbn 9789949084647

 See teos ilmus esmakordselt 1939. aastal, kuid seda müüakse endiselt Eesti raamatupoodides. Ostsin raamatu kevadel, kui käisin Tallinnas, aga lugesin selle alles nüüd lõpuni. Olen varem lugenud Tammsaari „Tõe ja õiguse“ sarja viis köidet, aga soome keeles.

See lugu on üsna hämmastav. Peategelane on Jürka, vanapagan ise, kes on tulnud inimesena maa peale kannatama inim- ja ekspluateeritud mägionni/taluniku elu, et lunastada endale koht põrgus ja tagada põrgu jätkuv olemasolu tulevikus.
Lugu meenutab Soome taluniku saagat, Tammsaaret on võrreldud Väinö Linnaga. Selles raamatus on seda sarnasust rohkem kui selles, mida olen varem lugenud. Kuid maagiline realism ja kujutlusvõimeline religioosne debatt, mida kurat preestri ja tema rentnikuga peab, ei sobi Linna range realismiga päriselt kokku. Lõpplahendus, milles vanapagan maksab kätte talle osaks saanud ebaõigluse eest ja hävitab iseenda, sobiks Linna jutustamisstiiliga.
Pärast selle lugemist jäin mõtlema raamatu erinevate tõlgenduste üle. Kiriku silmakirjalikkus ja igapäevaelu patusus, isegi kuradi vaatenurgast? Ilmajäetud eesti rahvas ja rõhuja, kes oli ülem ja muutis seadusi ja kombeid oma kasuks?
Ma ei suuda otsustada, aga see lugu lihtsatest, petetud maahingedest on väga meeldejääv ja muljetavaldav.

Joonas Sildre, 2020. Kahe heli vahel. Arvo Pärdi tee oma helikeeleni, 224 lk. Arvo Pärdi Keskus. isbn 9789949747009

 

Ostsin selle raamatu eesti keele pärast. Mõtlesin, et oleks tore lugeda comics eesti keeles ja samal ajal natuke eesti keelt õppida. Mul polnud aimugi, kui kvaliteetne teos see on. See kirjeldab helilooja teekonda algusest kuni Nõukogude Eestist välismaale küüditamiseni.

Helilooja enda teekond ja ausus oma kutsumuse vastu saavad loo edenedes väga selgelt nähtavaks. Meloodiad, noodid, helid ja helilooja otsingud oma maailma järele on kujutatud graafiliselt ja läbinägelikult. Isegi see, kes muusikast vähem teab, saab aimu helilooja loomingu kesksetest teemadest.

Suurepärane sari. Pani mind kuulama Arvo Pärdi tintinnabuli tehnikas loodud teoseid Spotifys, sain märkamatult veidi haritumaks.

Heidi Iivari, 2024. Meidän suvun miehet. Meie suguvõsa mehed, 123 s./lk. Enostone. ISBN 9789523990951

Ma pole Heidi Iivari "Tartu sariarmastaja" raamatut lugenud. Ostsin selle, kui see sattus kätte Haapsalus Adam Culleni raamatupoe kohvikus ja avasiks leheküljelt, kus oli kõige lühem luuletus: Ilma sarkasmita/Aitäh/et sa olid minuga/aitäh/et sa enam ei ole.
Minu sisetunne oli õige. Raamatu alguses on lood mõlema riigi suguvõsa meestest, nagu pealkirigi viitab, aga keskfaasis jõuame suhte ja lahkuminekuni, millest rääkivad luuletused on eriti üllatavalt liigutavad ja panevad sind autoriga ühte tundma. Vähemalt nii on see kolmandas abielus ja muidu väga lahutunena.

Eriliseks rõõmuks selles raamatus on muidugi selle kakskeelsus. Neile, keda huvitab eesti keel, on raamat topeltrõõm. 

En ole lukenut Heidi Iivari "Tartu sariarmastaja"-kirjaa. Ostin tämän kun se sattui käteen Haapsalussa Adam Cullenin kirjakauppakahvilassa ja aukesi sivulta, jossa oli sen lyhyin runo: Ilman sarkasmia/Kiitos/että olit kanssani/kiitos/ettet ole enää.

Aavistukseni osui oikeaan. Kirjan alussa on nimen mukaisesti tarinoita suvun miehistä molemmista maista, mutta keskivaiheilla päästään, ilmeisen omaelettyyn, parisuhteeseen ja eroon, josta varsinkin kertovat runot ovat yllättävän vaikuttavia ja saavat tuntemaan yhdessä kirjoittajan kanssa. Ainakin näin kolmannessa avioliitossa ja muutenkin kovasti eronneen.

Erityinen ilo tässä kirjassa on tietysti sen kaksikielisyys. Eestin kieltä harrastavalle kirja on kaksinkertainen ilo.

Andrus Kivirähk, 2022. Meeste kongress, 184 lk. Bibliotheca Potatoris. ISBN 9789916677117

 

See on kogumik Kivirähki varasematest humoorikatest kirjutistest. Algselt avaldati need Eesti Päevalehes ja seejärel raamatuna enne aastatuhande vahetust. See on selle kogumiku uusväljaanne.
Teos pakub pilguheitu Kivirähki varasemasse huumorisse ja samal ajal ka tema töömeetodisse: võtta mõni auväärne ja tuntud sündmus või asi ning pöörata see ikka ja jälle uue pöördepunktiga ümber ning kirjeldada sündmust selles uues kontekstis. See loob iseseisvuspäeva tähistamise prügimäel, kus peakülaliseks on suur mäda, või professor Kotti ekspeditsiooni linnast maale. Professor Kott on äärmiselt linnalik ja maa rahvus, äärmiselt maalähedane. See loob kirjelduse ekspeditsiooni tragöödiast keset maaelu õudusi.
Lõpupoole on paar lugu, mis alguses on näited romantilisest kioskistiilist ja mõisaromantismist, kuid muudavad Kivirähki pöörde ootamatult millekski traagiliseks, ja ekstsentriliseks, nii et lõpuks jääb lugejal vaid pead vangutada ja naerma hakata. Ammendamatu kujutlusvõime ja kirjutamisrõõm on Kivirähki tunnusjooned juba nendes varajastes tekstides.

Irene Sidan, 2024. Isäni appelsiinikukkien maasta, 281 s. WSOY. Isbn 9789510510384

 Tässä kirjassa päähenkilön isä on palestiinalainen Länsirannalta. Kirjailijan isäkin on palestiinalainen, joten kirjan tunnot ovat varmasti kovin omakohtaisia. Päähenkilö on toimittaja, joka käy taustaansa läpi eri aikoina, mm. palaamalla kerran isänsä kotikylään, jossa on ollut vain kerran aikaisemmin pikkulapsena. Hän ei osaa arabiaa, ja on suomalaiseen kulttuuriin sisään kasvanut, joten palestiinan sukulaiset herättävät hämmennystä puolin ja toisin.

Paitsi kulttuurierot, sota ja repressio jota Israelin valtio harjoittaa, on tässä kirjassa merkittävässä osassa. Eikä kirja voisi paljon ajankohtaisempi olla. Kahden kulttuurin välissä ololla on monia ulottuvuuksia, joista tunnistan tässä kirjassa monia omakohtaisikin kokemuksia, kipeitä tai koomisia. Intercultural communication on vaikeaa. Monikulttuurisuudesta puhumattakaan. Mutta yrittänyttä ei laiteta.

Merlin Sheldrake, 2024. Näkymätön valtakunta, Miten sienet muokkaavat maailmaamme, mieliämme ja tulevaisuuttamme, 354 s. Gummerus. ISBN 9789512434848

 Tämä kirja on tarkoitettu suurelle yleisölle ja kirjoitettu hyvin vetävään ja koukuttavaan tyyliin. Tämä pitäisi lukea kuitenkin myös jokaisen biologin. Niin oivallisesti ja hyvin kuvaavasti tässä kerrotaan sienten biologiasta. Sienirihmastojen ominaisuudet ovat kerta kaikkiaan hämmästyttäviä. Biologilla voi olla perustiedot niistä, esim. tieto, että itiöemät, sienet, ovat vain poikkeuksia ja pienen pieni osa sientä ja sen elämää. Mittasuhteeet, rihmastojen valtava määrä, sekä niiden käyttytyminen ja sen joustavuus, ovat kuitenkin yllätys biologillekin, ellei sitten ole jo ennestään perehtynyt mykologiaan.

Vaikka kirjan tyyli on vetävä ja mukaansa tempaava, ei se tarkoita, että sorruttaisiin huuhaan puolelle (kuten joissakin metsän ja puiden biologiaa ja kasvien ja kasvilajien keskinäistä yhteydenpitoa kuvaavissa viimeaikaisissa esityksissä on langettu mystiikkaan). Ei, tässä ei käy niin, vaan kaikki, hurjimmatkin väitteet, on tiukasti perusteltu ja lähdeluettelo, jota on kuutisenkymmentä sivua, on mukana. Edes psilosybiinin ja "taikasienten" psykedeelisten vaikutusten kuvaus ei haksahda uushengellisyyteen vaan kirjoittajan jalat pysyvät tiukasti maan kamaralla. Ehkä jopa antoisinta koko kirjassa on lennokas pohdinta jäkälien ja sienten biologian erityisyyksien vaikutuksesta eveloluutioteoriaan ja filosofiaan.

Huikea kirja, jota voi lämpimästi suositella kaikille, mutta ennen kaikkea biologeille.