Ali Smith, 2013. Oli kerran kello nolla, 279 s. Otava. isbn 9789511264859

 Tämä on hauska tarina, jossa juoni on yksinkertainen: yksi mies päättää lukittautua päivällisvierailun päätteeksi talon vierashuoneeseen, josta ei poistu kuukuisiin.

Tämän absurdin asetelman ympärille kirjoittaja punoo useita sivupäähenkilöitä, joiden kautta tilanne ja ihmiset tulevat tutuiksi. Tekstin käänteet ovat uskomattoman kiemuraisia ja kieli on leikkisää ja oivaltavaa. Vaikka tällainen voisi olla vaikeaa ja raskasta luettavaa, ei tässä niin käy, vaan lukija pysyy kuin psysyykin matkassa, vaikka välillä joku pätkä pitääkin lukea kahteen kertaan ennen kuin valkenee.

Tarina on ennen kaikkea hauska, mutta sekaan on mahtunut yllättävän filosofisia pohdintoja elämästä, ihmisistä ja ajasta. Ei tämä ole mitään suurta eeppistä kerrontaa, vaan konstailevaa vaikkakin humoristista nykykirjallisuutta. Ja hyvä niin.

Liisa Genova, 2015. Edelleen Alice, 331 s. WSOY. isbn 9789510412503

 Todella hyvin, jopa asiantuntevasti, kirjoitettu Alzheimerin taudin kuvaus. Ainutkertaisen tästä tekee se, että tautia kuvataan myös sisältä päin päähenkilön psyykestä.

Tekijä ei ole mikään harrastelija asiassa, vaan neurotieteiden tohtori ja tutkija. Jostain jäin käsitykseen, että kirja olisi ensin julkaistu omakustanteena? Varmaankin väärinkäsitys, niin ammattimaista ja taitavaa on kerronta ja tarinan kuljetus.

Kirjaa voi suositella kaikille ikäisilleni. Sitä kun ei voit tietää, josko tauti jo on tuhonnut ja tuhoaa parhaillaan omia aivosoluja. Myös nuoremmat hyötyvät kirjasta. Ainakin jos elämän arpajaisissa sattuu lähiomaiselle tuo huonompi arpalippu.

Merete Mazzarella, 2019. Varovainen matkailija, 319 s. Tammi. isbn 9789520404710

 Olen aiemmin lukenut Mazzarellan teoksen "matkalla puoleen hintaan, eläkkeellä olemisen taidosta". Pidän kirjoittajan rauhallisesta, varovaisesta tyylistä. Tämä kirja ei ole matkakirja eikä autobiografiaa, vaan siinä on molempia. Nykyään niin tavallista autofiktiota tämä ei ole.

Kirjaan on tullut mukaan yllättävän ajankohtaistakin ainesta, esim. Australian osalta pohdintaa sen suhtautumisesta ilmastonmuutokseen ja pakolaisiin. Mitään yllätyksiä lukuelämys ei tarjoa, mutta ei sellaista varovaiselta kirjoittajalta tarvitse odottaakaan. Vaivattomasti soljuva kerronta käy hauskasti läpi risteilykulttuuria ja kirjoittajan ambivalenttia suhdetta siihen. Sinne tänne on myös siroteltu pohdintoja ja pieniä paljastuksia kirjoittajan elämänkäänteistä.

Carlo Rovelli, 2018. Ajan luonne, 238 s. URSA, isbn 9789525985603

 Mitä aika on? Kysymys, jota olen pohtinut koko ikäni, aina silloin tällöin , enkä koskaan päätynyt oikein mihinkään, muuhun kuin, että se on suuri arvoitus.

Hämmästyksekseni tämä opus jotenkin tukee tuota ajatusta. Aikaa ei oikeastaan ole. Ei ainakaan jonain ulkopuolisena kellona, joka meistä ja muusta todellisuudesta irrallaan raksuttaa kaikille samaa vääjäämätöntä aikaa.

Suhteellisuusteoriaa en ymmärrä, mutta ei siitä tässä ole mitään kovin uuttakaan. Sen sijaan lämpöopista, sen toisesta pääsäännöstä ja entropiasta, on tässä kovin erilainen esitys, kuin se, jonka olen ennen omaksunut. Jotain siinä on entropian suhteen kovin erilaista kuin aiempi käsitykseni. 

Kun tästä sitten vielä edetään kvanttigravitaatioon ja ajan ja avaruuden pienimpään mahdolliseen osaseen, olen jo aikaa pudonnut kolisten rattailta. Mutta mielenkiintoinen luettava kuitenkin. Sopii toistenkin yrittää selittää näitä asioita kansalle - lupaan lukea kyllä...

Petri Paavilainen, 2020. Kuinka ajatukset syntyvät. Aivotutkimuksen ajankohtaisia kysymyksiä, 388 s. Gaudeamus, isbn 9789523450899

 Tulin ostaneeksi tämän kirjan lähinnä kiinnostavan nimen vuoksi. En silti kadu, vaikka teksti oli paikka paikoin hieman pitkäpiimäistä luettavaa. Ilman tutkijataustaa olisi saattanut osa jäädä lukematta.

Parasta  on kokonaisuus. kokonaiskuva neurotieteestä, sen menetelmistä, saavutuksista ja ongelmista. Toiseksi parasta taas on monien meemien tai legendojen tai valeuutisten alasampuminen, esim. aivopuoliskomystiikan. Kannattaa lukea, vaikkei aivotutkijaksi aikoiskaan.

Richard Dawkins, 2007. Jumalharha, 418 s. Terra Cognita. isbn 9789525697001

 Olen lukenut joitakin muite biologi Dawkinsin kirjoja, mm. sokea kelloseppä .kirjan. Tämä ei aluksi innostamut minua. Minä kun olen jättänyt jumalharhat jo kymmeniä vuosia sitten, enkä ole koskaan tuntenut tarvetta palata murrosikäisen pohdintoihin asiasta. En koskaan sen koommin ole käsittänyt, miten kukaan voi uskoa sellaisiin  järjettömyyksiin ja ristiriitaisuuksiin, joita kaikissa uskonnoissa on.

Tässä kirjass on kuitenkin tarjolla muuta mielenkiintoista: siinä pohditaan hyvin suurelta osalta koko kirjaa uskontojen yleisyyttä ja selityksiä tälle, kummalliselle, ilmiölle. Tarjolla on myös darwiniaanista selitysmallia, jonka mukaan uskonnot olsivat jonkinlainen evoluution tarjoama sivutuote ja oikku.

Siinäkin tapauksessa ne kyllä ovat jo aikaa menettäneet tarjoamansa evoluutioedun. Myös moraalin lähteenä pelkkä evolutiivinen kehitys on uskottavampi ja myös empiirisesti jossain määrin todistettava lähde.

Tulipa luettua, eikä ollut hukkaan heitettyä aikaa.

Elisabeth Strout, 2008. Olive Kitteridge, 374 s. Tammi. isbn 9789520410735

 Samalla tavoin kuin aiemmin lukemani kaksi kirjaa, tämäkin on novellikokoelma, mutta tässäkin tarinat linkittyvät risteävästi toisiinsa samojen henkilöiden kautta. Tässä linkkinä toimii Olive Kitteridge, jonka persoona valottuu pikkuhiljaa tarina tarinalta. Kyseessä on erikoinen, ristiriitainen persoonallisuus, jota lukija välillä inhoaa ja välillä tuntee myötätuntoa.

Psykologian ja mielenliikkeiden kuvaaminen ja elämän arviointi on tässäkin teoksessa vertaansa vailla. Kukin yksittäinen novelli on yksinäänkin mestariteos. Ne vievät lukijan mielenkiinnon täysin, eikä niiden lukemista voi jättää kesken. Novellien välillä tekee kuitenkin mieli pitää taukoja, koska tuntee saaneensa jotakin pohdittavaa, jonkinlaisen palasen oikeasta elämästä. Kiinnostavuus ei synny tapahtumista, vaikka joukossa on murhia, aviorikkomista ja tuhopolttoja, vaan henkilöiden ja heidän suhtautumisensa tarkoista kuvauksista. Harvinaisen paljon lukemisen arvoinen kirja.