Luin aiemmin saman tekijän ”Nimeni on Lucy Barton”. Jo se oli hyvä, mutta tämä kirja on erinomainen. Se selventää tuon teoksen henkilöhahmoja, äitiä ja tytärtä, mutta kertoo laajemmin heidän elämänpiiristään, pienestä amerikkalaisesta kylästä.
Ulkoinen tapahtuminen on pientä, mutta henkilöiden psyykkinen myllerrys välillä hurjaa. Juuri nämä kohdat ovat vaikuttavimmat osuvuudessaan ja aitoudessaan. Lukija saa niistä tunteen, että osallistuu ja ymmärtää näiden tavallisten ja kovia kokeneiden ihmisten elämään. Kirjan nimi kuvaa amerikkalaista unelmaa, loppulauseena siihen on vielä lisätty sana kaikille. Ihan tavallista amerikkalaisen unelman tarinaa tämä ei ole. Kaikki hahmot ovat kokeneet kovia ja selviytyneet juuri ja juuri.
Luvut eivät muodosta yhtenäistä juonellista tarinaa, vaan ovat kuin itsenäisiä pieniä novelleja. Kuitenkin niiden henkilöt lomittuvat ja ovat toisiinsa suhteissa saman elämänpiirin kautta ja siis myös tuon aiemman kirjan elämänpiireihin.
Päähenkilöä ei tässä kirjassa ole, eikä merkittävämpiä tapahtumia. Pääasiana on juuri tuo psyykkinen tapahtuminen ja selviäminen ja tuon kokonaisuuden näkeminen.
Niin suositeltava opus, että päätin lukea myös muut Stroutilta suomennetut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti