perjantai 31. heinäkuuta 2020

Elisabeth Strout, 2018. Nimeni on Lucy Barton, 164 s. Tammi. isbn 9789513199623

Ilmeisesti osittain auto fiktiivinen teos pieni, viehättävä, tarkka ja hienovireinen kuvaus äiidn ja tyttären suhteesta ja rutiköyhästä ja hyväksikäytetystä lapsuudesta. Luvut lyhyitä, kuin aforismeja, mutta muodostavat kuvan fiktiivisestä Lucy Bartonista, josta kauheasta lapsuudesta huolimatta on tullut menestynyt kirjailija. Kuten liepeessäkin sanotaan, havainnoinnin tarkkuus ja osuvuus tuovat mieleen nobelisti Alice Munron. Kerronnan kirkkaus ja viivyttelevyys on kuitenkin aivan omanlaistaan. Loppua kohden kirjoittaja tulee lähemmäksi ja lähemmäksi lukijaa, kuten nykyään autofiktiivisissä teoksissa usein on tapana. Päähenkilön ja lukijan väliin ikään kuin tulee kertoja, joka onkin kirjailija itse, ehkä. 

Ei kommentteja: