sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Anthony Doerr, 2015. Kaikki se valo, jota emme näe, 543 s. Bon. isbn 9789510416365

Tämä on kirja suojattomasta lapsuudesta ja sodasta ja väkivallasta. Olosuhteista, jotka murtaisivat ihmisen hetkessä, mutta kun veden annetaan lämmetä hiljalleen sammakko ei hyppääkään pois, vaan sopeutuu.
Kirjassa on myös radiotekniikan ja laskennan kuvausta, joka aika ajoin yltää kuvailun tavassa lähes "zen ja moottoripyörän korjaamisen" tasolle. Vaikka teksti on hyvin intesiivistä, se on kevytlukuista hyvin lyhyiden lukujen ansiosta.
Päähenkilöinä on kaksi lasta, molemmin puolin toisen maailmansodan rintamaa. He päätyvät pitkällisen juonen kehittelyn päätteeksi yhteen ja toinen pelastaa toisen. Tämän jälkeen henkihieverissä oleva pelastaja astuu miinaan ja katoaa multasuihkuna maailmasta.
Epilogissa hypätään sota-ajasta kymmeniä vuosia eteenpäin ja käydään läpi mitä muille päähenkilöille on tapahtunut. Myös yhtä pääosaa näytellyt suuri timantti saa lopulta kohtalonsa tietoon. se on ilmeisesti jäänyt mereen, mutta avain turvaan ja luottamukseen on tallessa. Avain on inhimillisyyden ja toisista välittämisen ja tiedonjanon avain. Siitä voi ammentaa turvaa ja elää eteenpäin, vaikka sitten sokeana orpona.
Hyvä lukukokemus. Ei mikään suuri sodan tai historian kuvauksena, vaikka siinäkin on kaikki kohdallaan. Ennen kaikkea tämä on kuvaus inhimillisyydestä, niin pahuudesta kuin hyvyydestä ja kulttuurin perusteista, luottamuksesta ja hyvyydestä.

Ei kommentteja: