Taisteluni, kuusiosaisen läkähdyttävän ja maanisen kirjasarjan jälkeen en ollut Knausgårdia lukenut. Tässä kirjassa hänen kertojanlahjansa on hioutunut ja tullut varmaotteiseksi ja pysynyt yhtä intensiivisenä ja vahvan läsnäolon tunnun tuottavana.
Kirja kertoo useiden henkilöiden kautta tarinaa, joka on maustettu scifi-henkisellä uhkaavan tuntuisella tarinalla uudesta tähdestä ja murhaajahirviöistä. Lisäksi loppuun on sijoitettu yhden päähenkilön pohtiva "essee" kuolemasta ja uskonnosta. Viime mainittu muistuttaa Taisteluni hurjan maanista kuvausta Hitleristä.
Kertojan kyvyt ovat entisellään tai jopa paremmat, mutta scifi- ym. yliluonnollinen löpinä pilaa hyvän kirjan. Knausgårdin kyky on kuvata arkielämää, esim. erilaisia ammatteja tai perhekohtaloita uskomattoman toden tuntuisesti ja niin, että lukija todella elää mukana. Tähän hänen tulisi keskittyä ja unohtaa kaupalliset scifi- ym. metkut pilaamasta loistavaa taiteellista työtä.
