Juha Seppälä,2023. Merille, 213 s. Siltala. ISBN 9789523880559

 Tämä tarina kertoo kahden vanhan miehen oudosta ystävyydestä. He päätyvät elämään kummallisessa ystävyydessä, jossa aika ajoin ovat yhdessä toisen omistamassa merenrantatalossa ja toisinaan erillään, niin, että toinen, jompi kumpi, on toisen omistamassa kaupunkiasunnossa.

Päähenkilö on kirjailija, joka on menettänyt kaiken uskonsa kirjaan ja on päättänyt pelastaa elämänsä tärkeät kirjat kätkemällä ne ja tuhoamalla muut omistamansa sadat ja tuhannet niteet. Kirjailija on julkaissut kymmenen teosta, joiden nimet luetellaan. On mielenkiintoista verrata fiktiivisiä teosnimiä Seppälän omaan teosluetteloon. Ehkä nämä ovat otsakkeita, joita kirjoittaja olisi pitänyt uran arvoisena ja arvokkaina? Tai sitten ne ovat irvailua omalle uralle ja kovalle julkaisutahdille.

Seppälä on kirjoittanut paljon novelleja. Tässäkin teoksessa on ikään kuin lomittain useampi novelli. Toisaalta alkuosan teksti tavoittaa jotain novellimaisen tiukkaa ja tarkkaa pohdintaa ja elämän tarkastelua. En tiedä miksi, mutta minulle tuli jostain syystä mieleen Kari Enqvistin aivan toisenlainen kirja "Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat". 

Puolen välin tienoilla teksti ikään kuin hajoaa ja muuttuu tyyliltään toisenlaiseksi: ei enää suoraan etenevää kerrontaa, vaan hyppelehtivää ja pätkittäistä, jossa lukija joutuu hahmottamaan tapahtumia eri puolille sirotelluista vihjeistä. Tämä on jonkinlaista proosarunoa. 

Tusina viimeistä sivua taas on fiktiisen päähenkilökirjailijan viimeinen ponnistus, "viimeinen kirja". Tämä teksti on kirjoitettu tiiviiseen muotoon ja myös ladottu niin, lähes ilman mitään välejä. Tästä tulee mieleen lavarunous, joka on ylitsevuotavan runsasta ja jota nuori taiteilija esittaa huutaen ja ääni väristen. Sekaan mahtuu monenlaista ajankohtaista, somen klikkimetsästyksen arvostelua ym.

Kun olisi kaikki aika vielä, lukisin kaikki Seppälän novellit.

Hannu Toivonen, 2023. Mitä tekoäly on, 100 kysymystä ja vastausta, 224 s. Teos. isbn 9789523634565

 Takakansi mainostaa: "Maailman helppotajuisin tekoälykirja". Saattaa ollakin, ei tässä aivo nyrjähdä.

 Tekoälyn tekniikkaan ei mennä ollenkaan, vaan kerrotaan siitä käytössä ja käytännössä. Sen rajoitukset käyvät lukijalle pian selväksi ja sitä myöten valkenee, että tekoäly käsitteenä on pelkkä narratiivi, joka saa paljon klikkauksia. Jos puhuttaisiin vain tietokoneohjelmista ja automatisoinnista, ei se iskisi niin suoraan siihen klikkaussormen hermoon.

Ihan suositeltava kirja - selkeyttää ajattelua, vaikka tekoäly olisi ennestään jo tuttu.

Niillas Holmberg, 2021. Halla Helle, 455 s. Gummerus. ISBN 9789512418695

 Saamelaisten asia, kolonialismi, syrjintä ja vähemmistön painostaminen on viime aikoina noussut uudella tavalla esiin kulttuurin kautta. Televisiossa esitettiin juuri eilen parin vuoden takainen Alta-vuonon ja joen patoamiseen liittynyt elokuva ja mm. saamelaisnuorista kertova sarja. St1-ketju ja yritys suunnittelee valtavaa tuulupuistoa Pohjois-Norjaan keskelle saamelaisten porolaitumia. Laki saamelaisista ja saamelaiskäräjistä on taas Suoemn eduskunnan käsittelyssä ja saattaa tällä kertaa, lopulta, mennä läpikin. 

Tämä kirja menee todella syvälle saamelaiseen mieleen ja elämiseen syrjittynä vähemmistökansana. Samalla se on kulttuuriteko, sillä tekijä on hyvin perillä kulttuurimme (=länsimaisen) myyteistä ja vaikutuksista ajatteluumme ja käsityksiimme. Saamelaisen taiteilijan kamppailua identiteettinsä ja taiteensa ja lapsuuden traumojen kanssa kuvataan myyttien läpi ja samalla lukija saa kertauksen näistä myyteistä' kuin myös Freudin ja Jungin teorioista ja länsimaisen mielen harhailusta ja etsinnästä.

Kirja päsi yllättämään. Siihen tarttuessani  en tiennyt mitä odottaa, mutta tämä sai arvostamaan sitä, kuinka paljon romaanin muotoon kirjoitettu tarina voi auttaa ymmärtämään ja sisäistämään vähemmistökansan tilannetta ja kulttuuria.