Clarice Lispector, 2018. Oppiaika eli nautintojen kirja, 178 s. Teos. Isbn 9789518517637

 Tämä kirja on enemmänkin uskonnollista ja filosofista pohdintaa kuin aistillisuuden kuvausta. Katolisen logiikan mukaan aistillisuus on alistettava hengen ja sen kehittymisen alaiseksi. Päähenkilö Lórin, nuoren naisen, maailman tuskaa ja ahdistusta kuvataan oikeastaan koko kirjan ajan. Kirja alkaa pilkulla ja päättyy kaksoispisteeseen. Tämä uskon kilvoitus ei pääty vaan jatkuu, koko elämän.

Ateistille ja ei-katoliselle kirjan asetelmat eivät oikein avaudu tai ainakin tuntuvat irrelevanteilta tai tyhjänpäiväisiltä. Jos taas on uskovainen, vaikkapa vain new age hengessä maallistunut henkisyyden harrastaja, saattaa tämä jeremiadi puhutella ja tuntua mielekkäältä tai mielenkiintoiselta.

Brasilialainen yhteiskunta, tai naisen asema siinä, ei ole merkittävässä asemassa tässä kertomuksessa eikä tämä käy johdannoksi brasilialaiseen (korkea)kulttuuriinkaan.

Lukee ken jaksaa.

Anaïs Nin, 2021. Pikkulinnut, 174 s. Gummerus. isbn 9513525228

 Tämä Anaïs Ninin rahapulassa (?) kirjoittama kokoelma eroottisia novelleja ei ole pelkästään eroottinen, paikka paikoin se on suorastaan porno(grafia)a.

Noista kohdista vyöryy kuvastoa, joka on nykyään tuttua ja kyllästyttyä netin pornosivuilta, mutta tuohon aikaan viime vuosisadan alkupuolella sitä ei liene ollut paljoakaan suuressa julkisuudessa. Onko kulttuuri ja ihmiskunta siis edistynyt?

Ehkä mielenkiintoisempaa kuin nuo maneeriset pornokohdat onkin niihin johdattelu, erotiikka. Se on tässä sekin vähemmän hienovaraista mutta paikka paikoin aistillista ja herkkää, jotain mitä internetin pornosivuilta on turha etsiä. Siis ainakin historiallisesti mielenkiintoinen opus.

Bernardine Evaristo, 2022. Tyttö, nainen, toinen, 528 s. WSOY. Isbn 9789510466810

 Brittiläinen sukutarina naisista monessa polvessa, lesbopari, värillisiä ja muuten syrjittyjä, mutta täynnä elämäniloa ja taistelutahtoa.

Aluksi epäilin, parin ensimmäisen tarinahenkilön kohdalla, jaksanko tällaista julistusta ja nuorisotarinaa lukea. Mutta kirja yllätti. Se monipuolistui ja sai koko ajan lisää sävyjä, vaikka reipashenkisyys ja riemu säilyi kuitenkin lähes koko ajan.

Tarina syventyy muös siksi, että siihen tulee mukaan nuorten lisäksi aiempia sukupolvia ja kaikki tarinat ja henkilöt risteävät tavalla tai toisella ja syventävät ja monipuolistavat siten henkilöiden kuvaa.

Erityisen tärkeä tämä teos voi olla intersektionaalisille femiisteille, mutta kyllä sen voi ihan tavallinen cis-mieskin lukea ja saada ajattelun aihetta.

Marja-Liisa Vartio, 2012. Hänen olivat linnut, 243 s. Teos. Isbn 9789518514902

 Pyysin tätä kirjaa sisareltani, jonka kirjahyllyssä, muistin sen nähneeni. Se oli kuitenkin viety ja aikaa sitten kierrätykseen. Sisko sanoi inhoavansa sitä, koska se oli pitänyt lukea koulussa.

Kirja löytyi toki kirjastosta. Siskolta saatu ennakkokäsitys vähän harasi ensin vastaan, mutta sitten kerronnan psykologia vei mukanaan. Varmaan turhan rankkaa ja junnaavaa tarinaa kouluikäisille, mutta tarkka ja pikkuhiljaa kehittyvä tarina ja auki kiertyvä henkilöiden psykologia, kiehtoo voimakkaasti tällaista seniori-ikäistä lukijaa. Ehkä suosittelen sisarelleni uusintalukemista.

Teksti on kestänyt hämmästyttävän hyvin aikaa, vaikka 60-luvun lopussa julkaistu teos kertoo viime vuosisadan alkupuolen yhteiskunnasta ja kulttuurista,  jossa yhtenäisyys ja luokka-ajattelu on voimissaan, eikä somesta tai netistä ollut tietoa. Silti kirjalla on annettavaa tällekin ajalle: loppupuolella Lahja kertoo tulipalon tapahtumista Adelen jo kuoltua ja toteaa vääristä huhuista: "joku pani jutut liikkeelle. Ja niin on, että kun juttu on kerran pantu liikkeelle, sitä ei kannata ruveta oikomaan. Se menee maailman läpi sellaisena kuin on liikkeelle pantu. Sitä ei mikään muuta."

Siinäpä oikeaan osunut luonnehdinta ihmisluonnosta hyvissä ajoin ennen totuuden jälkeistä aikaa ja valeuutisia.

Kerronnan tekniikka ja dialogit ovat todella taitavia ja välittävät psyykkistä tapahtumista todella tarkasti. Kertoja ja äänessäolija vaihtuu tiuhaan ja valaisee usein aivan toisia henkilöitä, kuin aluksi aiheena ollutta.

Tämän kirjan ja kirjoittajan tunteminen toki kuuluu kirjalliseen sivistykseen Suomessa.

Eeva Turunen, 2022. Sivistynyt ja miellyttävä ihminen, 439 s. Siltala, isbn 9789523880658

 Tätä kirjaa olen yrittänyt kahdesti lukea ja molemmilla kerroilla huonolla menestyksellä. Kirjan muoto on sellainen, ettei se oikein nappaa. Tuntuu kuin istuisi eri huoneessa jonka ovi on vain raollaan ja jota ei voi avata enempää. Toisesta huoneesta kuuluu pulinaa ja välillä vilahtaa joku henkilökin. Tulee ikävä salakuuntelijan olo.

Nuori arkkitehtinainen ja hänen ukkinsa kuolinsiivous, ja uran alku ja työ. Tämän verran selvisi puolesta kirjasta. Loppua selasin, enkä taaskaan jaksanut loppuun. Olo on kuin olisin selannut muistiinpanolappuja, kauppalistoja ja muuta asiaa sivuavaa. Kaikki kertautuu aina uudestaan ja uudestaan. En halua lukijana altistua moiselle, vaikka myönnänkin, että elämä saattaa muistuttaa enemmän tätä kuin jäntevää tarinaa, jota on helppo ja sujuvaa lukea.

PAH.

Leïla Slimani, 2021. Toisten maa, Ensimmäinen osa: Sotaa, sotaa, sotaa, 325 s. WSOY, isbn 9789510456019

 Tässä kirjassa on kiinnostavaa kahden kulttuurin välinen kommunikaatio. Kertomus alkaa ranskalaisen naisen ja marokkolaisen miehen liitosta. Mies on ensin sotimassa Euroopassa ja sitten pari muuttaa Marokkoon miehen maatilalle syrjäiselle seudulle. Henkilöhistorian sijasta pääaiheena on yhteiskunnallinen tapahtuminen. Ranskalaisten siirtomaaherrojen ja berberien välit, naisten asema, kristinuskon ja islamin suhteet.

Päähenkilö, Mathilde, joutuu kaikissa näissä suhteissa alistettuun asemaan, päinvastoin, kuin olisi ollut, jos hän olisi jäänyt elämään Ranskassa. Tarina ei kuitenkaan ole mikään kärsimyksen ja kurjuuden eepos, vaan kaikesta alistumisesta huolimatta, elämään tulee mieltä ja merkitystä.

Teksti on mukaansa vievää ja viehättävää, lukukokemus on hyvä. Ilmeisesti tulen lukeneeksi trilogian kaksi muutakin osaa.

Juha Seppälä, 2017. Super Market, 122 s. Siltala. Isbn 9789522344663

 Tähän on koottu, vähän kuin supermarkettiin, extra laaja valikoima kansan suussa kulkeneita juttuja, naisjuttuja, armeijajuttuja, räkä- ja paskajuttuja, seksijuttuja jne. Tai ainakin nämä voisivat olla juttuja, joita on kerrottu pienissä miesten porukoissa pienessä kännissä. Ja aivan varmasti kirjailija näitä tarinoita luodessaan on ammentanut tuollaisista lähteistä.

Ehkä tämän tekstin kulttuurinen merkitys onkin siinä, että se tuo tuota sensuroitua alakulttuuria, joka on kuitenkin äärimmäisen yleistä, kirjallisuuden ylevälle estradille. Tekstiä ei voi moittia. Hyvin kirjoitettu, sujuva lukea, muutamasta kohdasta sain hyvät naurut. Moraalisen paheksunnan ja panikoinnin jätän muille.