tiistai 3. heinäkuuta 2018

Yuval Harari, 2018. Homo Deus. Huomisen lyhyt historia. 447 s. Bazar. Isbn9789522794352

Pidin kyllä jo Hararin edellisestä, Ihmisen lyhyt historia teoksesta, mutta tämä on parempi. Edellinenkin oli täynnä oivalluksia ja eri tiedonalojen yhdistämisiä ja herkullisia kielikuvia ja vertauksia. Teoksessa ei kuitenkaan ollut valistuneelle lukijalle paljoa uutta, ennen tietämätöntä. Tässä teoksessa on. Tämä panee lukijansa ensin pohtimaan ihmisen viimeaikaisia saavutuksia ja tavoitteita: onko meistä todella tulossa jumalan kaltaisia ja kuolemattomia? Onko humanismi todellakin niin näköalatonta uudella vuosituhannella, että syntyy uusi uskonto ja näkemys biologiasta, olemassaolosta ja tieteestä? Dataismi on uusi paradigma ja uskonto, joka yhdistää tieteet ennen kokemattomalla tavalla. Keinoäly tekee pian ihmisen älykkäät ja luovatkin työt paremmin ja nopeammin kuin ihminen. Tietoisuus tekevästä subjektista ei ole tälle edellytys, eikä tietoisuutta voi käyttää merkkinä ylivertaisesta älykkyydestä, kun kerran keinoaäly suoriutuu paremmin. Jos et ole oivaltanut, miksi keinoäly olisi uhka ihmiselle itselleen, tämän teoksen luettuasi ymmärrät siitä paljon enemmän.
Ennusteet ovat arvauksia, mutta tämän teoksen arvailut perustuvat laajaan ja synteettiseen näkemykseen. Monet päätelmät kauhistuttavat ja ovat jopa vastenmielisiä, mutta silti niitä on jäätävä pohdiskelemaan, ja myönnettävä, että tekijä saattaa olla oikeassa. Esimerkiksi psyyken lääkityksen kehittäminen onnellisuuden hallintatekniikaksi on vaikea hyväksyä väistämättömänä tulevaisuutena. Eikö ihmiselämä pian enää olekaan shakespeareläistä kamppailua hyvien ja pahojen voimien taistelussa?
Biologian ja luonnonvalinnan pelkistäminen algoritmeiksi ja niiden kehittymiseksi, on ainakin ekologian mallintamiseen tutustuneille luontevaa, mutta ihmisen ja keinoälyn tuominen samaan kuvaan ja yhdentäminen yhdeksi kokonaisuudeksi panee kyllä pohdiskelemaan ja hakemaan kiertotietä, josko humanistinen ihmiskeskeisyys ja sisäinen tietoinen äänemme olisi kuitenkin pelastettavissa? Jospa sisäisen pohdintamme ja ratkaisujemme omintakeisuus ja liberaali demokratia olisivat kuitenkin parempia kuin keinoälyn ja Googlen avustaminen algoritmien siivittämä kehitys?

Ei kommentteja: