Toisenlainen, hyvin realistinen Ishiguro. Kirja kertoo vanhan, leskeksi jääneen taidemaalarin tarinan sodanjälkeisessä Japanissa. Antautumisesta on vain vähän aikaa ja maa on vielä miehitetty. Ono-sanin toinen tytär on aikeissa avioitua, mutta ensimmäinen yritys epäonnistuu avioliittoneuvotteluissa mahdollisesti ilmennyttyä, että morsiamen isä on palvellut keisaria ja militääriä valloituspolitiikkaa maalauksillaan.
Toinen yritys kuitenkin onnistuu. Kaiken aikaa seurataan Ono-sanin mielenliikkeitä ja hänen jäljelläolevia ihmissuhteitaan. Kuvaus tekee hyvin havainnolliseksi niin taiteiljauran vaikeudet ja kohokohdat kuin epäilykset ja syyllisyydet suhteessa päättyneeseen sotaan. Syllisyyttä pohtiva päähenkilö päätyy tunnustamaan, että pitää itsekin itseään osasyyllisenä Japanin kärsimyksiin, mutta tämä ei tyttären kauhusta huolimatta kariuta avioliittoneuvottelua.
Edesmennyt sosiologian professori, Antti Eskola, kuvasi kirjassaan Vanhuus, miten tuon viimeisen ajanjaksomme tehtävänä on käydä läpi eletty elämä ja hyväksyä ymmärtäen tehdyt ratkaisut. Tästä on seurauksena viisauden tunne - päinvastaisessa tapauksessa vain katumusta ja kuolemanpelkoa. Tuollaista hiljaista, hyväksyvää viisautta huokuu tämä tarina vanhasta, leskeksi jääneestä taiteilijasta. Arvokas teos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti