Tämä kirja on perinteistä kertomakirjallisuutta, mutta afrikkalaisesta näkökulmasta. Kirjassa on monta erillistä osaa, kussakin jonkun henkilön tarina. Tarinat risteävät ja punoutuvat toisiinsa viimeisessä osassa. Viimeisen osan lopussa tulee tunne, että kirjoittajalle on tullut hoppu saada työ päätökseen ja viimeiset sivut ovat vasta muistiinpanot perusteellisemman tekstin luomiselle, kuten aiemmisa osissa on tehty.
Kirjaan sisältyvä rakkaustarina on rauhallisen kaunis ja myönteinen, eikä siinä ole mitään länsimaisittain tempoilevaa ja ristiriitaista. Kaunista luettavaa. Noinkin on voinut olla. Siirtomaavaltojen julmuuksien kuvaaminen sen sijaan ei ole kaunista, vaan kauhistuttavaa. Näkökulma on Afrikassa ja afrikkalaisissa, mutta eurooppalaiset siirtomaaisännät ovat pääosassa valtioiden ja maiden muovaamisessa.
Kirjoittaja on Nobelinsa ansainnut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti