Kaksikymmentä vuotta tämän kirjoittajaa vanhemman kokemusasintuntijan kirjaan tarttuu miellyttävää odotusta mielessään: Ehkä jotain neuvoa tulevaan...
Ja onhan niitäkin, mutta ennen kaikkea kirja kertoo kirjoittajastaan ja siitä, miten hän helpottaa vanhuuden väistämättä mukanaan tuomia vaivoja: asenteella. Samalla, jolla hän on työtkin tehnyt, uteliaalla, kaikkea tutkivalla ja pohtivalla analyysillä ja johtopäätöksillä. Eivät ne johtopäätökset aina niin mullistavia ole, mutta kertovat kuitenkin pohtivasta ja rehellsiestä ihmisestä, joka pyrkii ottamaan asiat sellaisena kuin ne vastaan tulevat. Ja siinä on tämän kirjan vahvuus: on mahdollista suhtautua vanhuuteeen ja kuolemaan uteliaasti ja odottavasti: "tulipa tästä mielenkiintoinen vanhuus". Jonkinlainen perusrealismi maustettuna hyvällä joukolla optimismia voikin tehdä vanhuudesta, jos ei nyt helpompaa, niin ainakin mielenkiintoisempaa ja vireämpää.
Kirja raottaa ovea suuria ikäluokkia edeltäneen sukupolven elämään. Elämän linja on suora ja työntäyteinen ja moraali on työn merkitystä korostava. Kuitenkin täytyy sanoa, että Eskola, joka omienkin sanojensa mukaan on vasemmistolaisena "vittumaisen miehen maineessa", on myös esimerkillisen ennakkoluuloton ja rehellinen.
Suositeltava kirja vanhentumistaan pohtivalle ja kohta eläkkeelle jääville.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti