Tämä pieni ja tiivis kirja on kuvaus sotalapsuudesta ja traumaattisesta lapsen elämästä. Irina joutuu sodan jaloista Helsingistä Ruotsiin, jossa sielläkin epätoivoa, pahaa ja kuolemaa on ympärillä niin paljon, että traumat vain pahenevat. Alun kahden isän kuoleminen/tappaminen muuttuu tarinan myötä uskottavaksi ja loogiseksi päätepisteeksi tälle kurjuudelle. Epilogista käy kuitenkin ilmi, että Irinan vetäytymine omaan sisäiseen maailmaansa on onnistunut suojelemaan häntä ja lopulta hän elää pitkään ja lähes normaalin loppuelämän.
Sahlbergin kieli on hienoa ja kuvaus osuvaa ja kiehtovaa. Erityisesti Irinan herkkyys ja hänen kuulemiensa äänien kuvaus milloin savimöhkäleinä milloin minäkin puhujan suusta vyöryvinä möykkyinä saa lukijan kokemaan Irinan ahdistusta, eläytymistä ja herkkyyttä ainutlaatuisella tavalla. Tämä kirja on tiviis pieni timanttti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti