maanantai 17. syyskuuta 2018

Päivi Alasalmi, 2013. Joenjoen laulu, 305 s. Gummerus. Isbn 9789512092956

Tämä tarina on kolmessa palassa, joiden väleissä on 250 vuotta. Ensimmäinen kertoo Inariin eksyneen pohjalaispirkkalaisen ja saamelaistytön tarinan 1500-luvulta. Hyväksikäytetty ja hylätty tyttö joutuu palaamaan Inariin synnytettyään yksin pirkkalaisen lapsen. Tämä ensimmäinen tarina on hieman jähmeä ja jotenkin isolla pensselillä piirretty. Myös vaivaannuttavia, epäuskottavia, yksityiskohtia on ja ne häiritsevät, vaikka kansatieteellinen aines lienee suurilta osin paikkansapitävä.
Toinen tarina kertoo Lars Leevi Laestadiuksesta ja hänen uskon ja raittiuskamppailuistaan. Historiankuvausta, joka voisi olla tottakin. Lestadiolaisuus on sinänsä kiinnostava ilmiö, mutta tämä tarina ei liikkeen taustoja tai ilmiöitä sen kummemmin pengo.
Kolmas tarina kertoo etelässä asuneen saamelaisen Samin ja saamelaisuudesra intoilevan Ingan tarinan. Samin elämä on hurjaa ja päihteistä, mutta paluu pohjoiseen ja tutustuminen Ingaan saa hänestä esiin parempia puolia. Tämä on taitavin ja uskottavin tarina näistä kolmesta. Alasalmi on kirjoittanut kaksi muutakin kirjaa tästä aihepiiristä. Ehkä nekin kannattaa lukea.

Ei kommentteja: