perjantai 10. syyskuuta 2021

Ali Smith, 2013. Oli kerran kello nolla, 279 s. Otava. isbn 9789511264859

 Tämä on hauska tarina, jossa juoni on yksinkertainen: yksi mies päättää lukittautua päivällisvierailun päätteeksi talon vierashuoneeseen, josta ei poistu kuukuisiin.

Tämän absurdin asetelman ympärille kirjoittaja punoo useita sivupäähenkilöitä, joiden kautta tilanne ja ihmiset tulevat tutuiksi. Tekstin käänteet ovat uskomattoman kiemuraisia ja kieli on leikkisää ja oivaltavaa. Vaikka tällainen voisi olla vaikeaa ja raskasta luettavaa, ei tässä niin käy, vaan lukija pysyy kuin psysyykin matkassa, vaikka välillä joku pätkä pitääkin lukea kahteen kertaan ennen kuin valkenee.

Tarina on ennen kaikkea hauska, mutta sekaan on mahtunut yllättävän filosofisia pohdintoja elämästä, ihmisistä ja ajasta. Ei tämä ole mitään suurta eeppistä kerrontaa, vaan konstailevaa vaikkakin humoristista nykykirjallisuutta. Ja hyvä niin.

Liisa Genova, 2015. Edelleen Alice, 331 s. WSOY. isbn 9789510412503

 Todella hyvin, jopa asiantuntevasti, kirjoitettu Alzheimerin taudin kuvaus. Ainutkertaisen tästä tekee se, että tautia kuvataan myös sisältä päin päähenkilön psyykestä.

Tekijä ei ole mikään harrastelija asiassa, vaan neurotieteiden tohtori ja tutkija. Jostain jäin käsitykseen, että kirja olisi ensin julkaistu omakustanteena? Varmaankin väärinkäsitys, niin ammattimaista ja taitavaa on kerronta ja tarinan kuljetus.

Kirjaa voi suositella kaikille ikäisilleni. Sitä kun ei voit tietää, josko tauti jo on tuhonnut ja tuhoaa parhaillaan omia aivosoluja. Myös nuoremmat hyötyvät kirjasta. Ainakin jos elämän arpajaisissa sattuu lähiomaiselle tuo huonompi arpalippu.