Günter Grass, 1980. Aivoituksia, 164 s. Tammi. ISBN9513054411

 Günter Grassin Peltirumpu on 50-luvun lopulla ilmestynyt sotasukupolvien nuorten avainromaani, joka mainitaan tärkeäksi teokseksi osana "Vergangenheitsbewältigung"ia Saksan liittotasavallassa. Kirjasta myöhemmin tehty Volker Schlöndorffin elokuva (1979) teki kirjan hyvin ja laajalti tunnetuksi.

Tämä vuonna 1980 ilmestynyt kirja on välityö, joka pohdiskelee kirjoittajansa Aasian matkan pohjalta kirjaideaa opettajapariskunnan matkasta samoille seuduille. Pariskunta pohtii lapsen hankintaa edes ja taas, ja siinä sivussa maaailman väestökehitystä ja ja kehitysongelmia. 

Kirjailija itse esiintyy minämuodossa tekstissä ja käy dialogia Volker Schlöndorffin kanssa kirjan tekemisestä elokuvaksi. Kirjan paras kohta on, kun kirjoittaja välillä muuttaa tyylin elokuvakohtausten luonnosteluksi - siinä lukija suorastaan näkee kameran ja sen liikkeet ja kokee tapahtumisen kuin filmillä.

Kirja on myös kirja kirjoittamisesta ja taiteen tekemisestä. Se ei peitä kirjoittajan ajattelua ja henkilöhahmojen luonnostelua ja kuvittelua. Samalla se vieroittaa lukijan kaavaillusta päähenkilöpariskunnasta ja saa pohtimaan kirjoittajan kanssa miten tarinaa voisi vielä kehitellä eteenpäin. Jonkinlainen Brechtiläinen effekti siis, joka saa pitämään kirjaa ei niin aitona romaanina vaan vähän pamflettiin kallistuvana.

Pamfletti tulee erityisesti esiin kohdissa, joissa käsitellään tulevia liittopäivävaaleja, 1980, ja Franz Josef Straussin kansleriehdokkuutta niissä.

Kirjan julkaisusta suomeksi on nyt 42 vuotta. Sen lukeminen tuo elävästi mieleen 70-luvun ajattelua, nuorisoa ja poliittista liikehdintää Saksassa. Tuosta ajasta oli vielä kuluva 26 vuotta, ennen kuin Grass Frankfurter Allgemainen haastattelussa myönsi kuuluneensa Waffen-SS:ään, Hitlerin henkilökohtaiseen suojajoukkoon ja pahimpien kauheuksien toimeenpanijaan. Grass oli kyllä kertonut kuulumisestaan Hitler-Jugendiin, mutta ei SS:ään. Melkein 60 vuoden vaikeneminen ja paljastuessaan tietysti skandaali. Skandaali, jonka laisia Saksassa on aina saatu nähdä ja paljastumattomia on varmasti jo päässyt lukuisasti haudan lepoon.

Machado de Assis, 2010. Kuuluisuus ja muita kertomuksia, 69 s. Prometheus. ISBN 9789525718102

 Portugalissa ja sen myötä myös entisessä alusmaassa, Brasiliassa, arvostetaan vanhaa, omaa kulttuuria ja sen tekijöitä ja pitkää historiaa tavalla, joka meille uudemman kansallisen heräämisen kulttuurissa eläneille on vaikea kuvitella. 

Toki meilläkin on toissa vuosisadan arvostetut teijät ja kirjailijat, mutta näissä maissa niitä on enemmän ja ovat yhä edelleen hyvin tunnettuja ja arvostettuja. Yksi näistä on Machado de Assis, jonka nimi oli tunnettu jopa minulle, joka olen vain hieman sivunnut maan kulttuuria, ja jolta en ollut lukenut mitään.

Prometheus-kustantamo on tehnyt kulttuuriteon, kun on suomennettu ja julkaistu pienenä vihkosena kolme pientä novellia Machadolta kokoelmasta Várias Histórias. Olisin hyvin ehtinyt lukea nämä kolme myös portugalin kielellä, mutta niiden hankkiminen olisi kestänyt liian kauan. Käännöstä en voi moittia millään tavalla, enhän ole edes nähnyt alkuperäisiäkään, mutta kääntäjän ammattitaitoa ei ole syytä epäillä. Olisin kaivannut vähän enemmän vihjeitä kirjoittajan ajan kulttuuriin Brasiliassa, vihjeitä, joita kieli aina tuo mukanaan enemmän kuin hyväkään käännös.

Mitä sanoisin itse teksteistä? Vaikeaa. Kun yritän nähdä ne 1800-luvun lopun kontekstissa, Brasilian keisarikunnassa, mieleen tulee, että ne ovat ihmeen hyvin kestäneet aikaa. Että ne ovat ihmeen psykologisia otteeltaan kuvatessaan henkilöiden mielenliikkeitä. Varmasti siis jonkinlaisia edelläkävijöitä.

Maxim Fedorov, 2023. Minun Ukrainani, Ukrainian resistance, 239 s. Minerva. Isbn 9789523759565

 YLEn toimittaja Ukrainassa vuodesta 2022, Maxim Fedorov, kertoo tässä kirjassa työstään ja kokemuksistaan Ukrainassa. Kuten niin monet muutkin Fedorov on sukujuuriltaan ukrainalainen venäläinen, joka on sekä venäjän että Suomen kansalainen. Hän puhuu paitsi venäjää, myös sujuvaa ukrainaa ja lukuisia muita kieliä, myös suomea, kuten viime aikoina lähes päivittäin Ylen kanavilta kuulemme.

Kirja antaa taustaa Ukrainan tapahtumille ja myös Fedorovin työlle ja elämälle. En usko olevani ainoa, joka on viimeisen kahden vuoden ajan ahminut kaiken Ukrainaa koskevan informaation Hesarista ja Yleltä ja välillä vähän muualtakin. Silti tuntuu, että informaatiota ei ole tarpeeksi, että voisi edes vähän ymmärtää tätä kauheutta, sotaa keskellä Eurooppaa ja yhden ihmisen kykyä aiheuttaa tämä hulluus ja jatkaa sitä vuodesta toiseen, puhumattakaan länsimaiden huonosta kyvystä auttaa Ukrainaa ja estää Venäjää.

Pieneltä osaltaan tämä kirja auttaa informaation nälkään

Maritta Lintunen, 2023. Sata auringonkiertoa, 325 s. WSOY. Isbn 9789510493496

 Tämä on tarina suvusta, jonka juuret ovat venäjällä, mutta jonka perhe joutuu 70-luvun suuren siirtolaisaallon mukana Ruotsiin, josta perheen poika kuitenkin palaa takaisin Ylä-Karjalaan. Hän saa naapurikseen esikoisteostaan kirjoittavan Matti Pulkkisen, josta tämä peräkamarin poika saa juttuseuraa, joka on kiinnostunut kulttuurista ja sen paikallisista ilmenemismuodoista. Tapahtumia eri sukupolvissa selvittää myöhemmin Ruotsiin muuttaneiden lapsenlapsi, toimittaja.

Juoni on hyvin ja huolellisesti rakennettu ja vie lukijaa tasaisesti mukanaan. Mielenkiinto pysyy yllä ja lukeminen on hyvä kokemus. Erityisesti ilostuin hienoista luonnon ja ympäristön kuvauksista, jotka saivat hyvälle tuulelle ja tuoksahtelivat hienosti romantiikalle aika ajoin synkeistä tapahtumista huolimatta. Hieno lukukokemus.

Andrei Kurkov, 2022. Kuolema ja pingviini, w70 s. Otava. Isbn 9789511455530

 Tämä musta komedia irvii Neuvostoliiton jälkeisen Ukrainan gangsterismille. Se tekee sen tarkoin, lyhyin siveltimenvedoin. Tarinaan kuuluu pingviini, jonka päähenkilö on ottanut suojiinsa varojen puutteesta kärsivästä eläintarhasta. 

Päähenkilö, Viktor, on yrittelevä kirjailija, joka värvätään kirjoittamaan muistokirjoituksia Kiovalaiseen suureen lehteen. Kun Viktor saa selville, että on kirjoittanut murhatilauksia, joita salainen palvelu on pannut toimeen, ovat hänenkin päivänsä luetut - vai pelastuiko hän kuitenkin jättämällä kaiken ja ottamalla pingviininsä paikan Antarktiksen lennolle?

Tarina on niin vetävästi kirjoitettu, että se imaisee lukijan mukaansa ja kirja tulee luetuksi yhdeltä istumalta ja harmittaa, että joko se nyt loppui. 

Hyvää mieltä tuottaa myös Otavan kanteen painattama teksti, jonka mukaan kirjan tuotto lahjoitetaan SPR:lle Ukrainan sodan uhrien tukemiseen.