maanantai 28. syyskuuta 2020

Karjalainen, Tuula, 2013. Tove Jansson, tee työtä ja rakasta, 304 s. Tammi, ISBN 9789513169633

 Lineaarisen kerronnan haitta ei tässä tule vallitsevaksi vaan Janssonin elämän ja taiteen käsittely ristiin tukee taiteilijan sisäisen elämän kuvausta. Lukijalle syntyy elävä kuva elämän eri vaiheista. Ristiriita taidemaalaripyrinnön ja sarjakuvatehtailijan välillä tulee myös hyvin valotetuksi. Sama koskee seksuaalista suuntautumista. Elämän ja taiteen intohimo ja työtätekevä rakastava elämä saa tässä tarkan ja oivaltavan kuvauksen. Päähenkilö tulee tutuksi ja lähelle ja hänen ajattelustaan ja pyrinnöistään syntyy elävä kuva. Lukemisen arvoinen kirja.

keskiviikko 23. syyskuuta 2020

Hanna-Riikka Kuisma, 2019. Kerrostalo, 300 s. Like, ISBN : 9789520118679

 Tähän asti lukemistani Finlândia-ehdokkaista viime vuodelta paras. Kertoo kerrostalon asujista ja ympärilläpyörijöistä, tai oikeastaan pienen taantuneen lähiön kaikkien turvaverkkojen läpi pudonneista. Kerronta muuttaa luku luvulta näkökulmaa kulloinkin kerrottavana olevaan henkilöön, mutta tarina pysyy jäntevänä ja etenee koukuttavasti loppuun saakka. Henkilöt ovat uskottavia, vaikka ovatkin lähes karikatyyrimäisen äärimmilleen kehiteltyjä. Kerrassaan mainio syrjäytyneiden yhteisön kuvaus.

torstai 17. syyskuuta 2020

Monika Fagerholm, 2012. Lola ylösalaisin, 498 s. Teos, isbn 989518514803

 Jo sadan ensimmäisen sivun jälkeen olin luovuttaa. Mitä ihmeen Nyyrikkiä tämä on, kuin jonkun halpis- teini- TV-sarjan käsikirjoitusta... Jatkoin kuitenkin sisulla vain todetakseni, että nyt sen käsikirjoituksen liuskat ovat pudonneet tuuleen lattialle ja kännissä oleva käsikirjotustiimi on koonnut ne vain miten kuten. Kaikki tuntuu olevan sekoilevan kertojan, jonka näkökulma, tai kenties koko kertoja, vaihtuu koko ajan, harhaisia tai kenties huumeisia ajatuksia, joissa koko ajan kierretään samoja tapahtumia ja toisteaan niitä aivan loputtomasti.

Googlasin tekijää ja ihmettelin, voiko olla kysymys samasta palkintoja saaneesta kirjoittajsta? En tosin  ole lukenut niitä muita. Yritin vielä jatkaa, mutta kolme ja puolisataa sivua kahlattuani oli palkko lopettaa kesken - tämä ei parane, vain pahenee, eikä mitään tolkkkua ole. Teksti ei anna lukemisen vaivaan nähden vähääkään lukijalle. En todellakaan suosittele kenellekään.

keskiviikko 16. syyskuuta 2020

Johan Bargum, 2017. Lyhykäisiä, 114 s. Teos, isbn 9789518517781

 Enpä ole Bargumia ennen lukenut, en lyhyitä enkä pitkiä. Tämä oli kuitenkin positiivinen lukukokemus. viimeistään sivulla 108 olevaan vanhuuden alkamiseen liittyvään sivun lyhykäiseen mennessä olin myyty: niin osuvaa, niin totta. Lyhyimmät ovat vain muutaman rivin, pisimmätkin vain muutamia sivuja. Näinkin voi tehdä täysipainoista sanataidetta, kun on varma, että tekstiin ei enää tarvitse mitään lisätä. Ihailtavaa tänä aikana, kun yhä enemmän saamme luettavaksi teoksia, joista olisi pitänyt karsia vähintään kolme neljäsosaa. Tästä ei.

Tove Jansson, 2012. Kesäkirja, 164 s. WSOY, isbn 9789510434383

 Tämä Tove Janssonin aikuisille kirjoitettu kirja kertoo kesästä saaressa tytön, isän ja isoäidin kesken. Saarta ja ihmisiä kuvataan tarkasti ja lämmöllä, mutta jollain tapaa kuitenkin rehellisesti. Elämä vaikuttaa todelta ja realistiselta, vaikka kavala maailma on kaukana saaresta. Eri ikäkaudet ja tapa elää niitä tulevat kuvatuiksi kuten myös sukupolvien suhteet. Luonnon ja meren kuvaus on yhtä empaattista, myötäelävää. Kirjasta tekee mieli sanoa, että se on täynnä rakastavaa viisautta.

torstai 3. syyskuuta 2020

Fjodor Dostojevski, 2013. Vanhan ruhtinaan rakkaus, 175 s. Gummerus, isbn 9789512091508

 Tämä alunperin 1859 julkaistu humoristinen kuvaelma on tarkkapiirteinen kuvaus venäläisen aristokratian raadollisesta vallan ja omaisuuden tavoittelusta edullisen naimakaupan avulla. Juonen rakentelu ja kerronnan vaihtelu on suorastaan hengästyttävä ja kirja on luettava yhdeltä istumalta. Erikoisuuksistaan huolimatta, ruhtinaat ja maaorjat, tämä teos kuvaa myös ihmisen ajattomia paheita ja hyveitä tavalla, joka saa lukijan näkemään ne myös omassa ajassamme ympärillään. 

Maria Jotuni, 1956. Suhteita, Rakkautta, novelleja, Otava.

 Maria Jotuni muistetaan tänä vuonna syntymän 140 vuotisen muiston vuoksi. 

Nämä harjoitelmiksi nimetyt novellit ovat kaikki melko lyhyitä, mutta taidokkaita ajan kuvia. Erityisesti Jotuni tuo esiin naisen turvatonta elämää. Jonkinlainen metoo-liikkeen etiäinen siis. 

Seppo Turunen, 2019. Luonto ihmisen aikakaudella, 316 s. Into, isbn 9789523510821

 Tämä opus on saanut mainetta lähiluonnon monipuolisuuden korostamisesta, mutta otsikko kertoo enemmän. Teos on antroposeenin melkoisen kattava tarkastelu. Se ottaa kantaa ekologian ja mallinnuksen asioihin rohkeasti, (tyhjäksi jääneen ekolokeron täyttyminen ei tapahdukaan teorian mukaan, vaan ennemminkin sattumavaraisesti monessa tapauksessa, yms. ). Ihminen ei näyttäydy tässä luonnon vastakkaisena pahiksena, vaan pikemminkin yhtenä lajina, jonka vaikutukset ovat molemman suuntaisia. Vieraslajit saavat käsittelynsä ja käy ilmi, että tiedotusvälineiden ylläpitämä kauhuskenaario on harvoin totta. Sienien biologiaankin kirjoittaja on kiitettävästi perehtynyt ja saamme lukea monta mielenkiintoista yksityiskohtaa näiden hajottajien elämästä. Muutenkin kirjoittaja hyppää ennakkoluulottomasti oman erikoisalansa ja mukavuusalueensa ulkopuolelle. Lopputuloksena on hieno kokonaisesitys, joka olisi ansainnut markkinointia juuri tässä suhteessa. Kokonaisuuden täydentää lopun tarkastelu itse ihmisestä ja lajin historiasta, hiukan kuin pikalukuna, Yuval Hararin tapaan, alusta harmaan nykyaikaan.