Patrick Modiano, 2019. Uinuvia muistoja, 117 s. WSOY. isbn 9789510441428

 Tämä pieni kirjanen kertoo päähenkilönsä elämästä toisaalta teini-iän lopussa ja toisaalta neljänkymmenen kuluttua tuosta ajasta. Pääaiheena tuntuu olevan muistaminen ja sen ongelmat. Päähenkilö muistelee vanhoja tapahtumia ja koettaa rakentaa niistä tarinaa kuin palapeliä. Välillä kaikkitietävä kertoja huomauttaa kuinka vaikea on muistaa oikein ja houkutella kadonneita, uinuvia muistoja esiin.

Tarina kulkee edestakaisin muutamien selvemmin muistettujen tapahtumien välissä ja liudentuu välillä melkein unenomaiseksi, epävarmaksi ja haihtuvaksi kuvaukseksi.

Tämä on ilmeisesti nobelistin kynäharjoitelma ja taidonnäyte, joka ei tavoittele mitään suurta eeppistä kerrontaa vaan ainoastaan näyttää, kuinka epävarmaa on muistamisemme ja kuinka taitavasti kirjailija kuvaa tätä tosiasiaa.

Helena Ruuska, 2018. Hugo Simberg - Pirut ja enkelit (elämäkerta), 431 s. WSOY. isbn 9789510421826

 Simbergin haavoittunut enkeli ja monet, monet muut teokset kuuluvat kansakunnan kaanoniin ja ovat, kuten niin monet muutkin kuvataiteemme kultakauden teokset, hämmästyttävän tunnettuja. Sitä suurempi ilo oli lukea näiden teosten taustoista ja saada tietää, että tulkintojen kanssa on aina oltu montaa mieltä.

Hugo Simbergin yläsäätyinen elämä vanhassa sääty-yhteiskunnassa ja suuriruhtinaskunnassa esitellään säilyneistä dokumenteista, etupäässä kirjeistä, löytyneitä yksityiskohtia tarkasti läpi käyden. Taiteilijan elämä jäi kovin lyhyeksi, mutta sen näin tarkka kuvaus antaa mielenkiintoisen kuvan itsenäistymistä edeltäneen Suomen elämästä. Kiehtovaa ja sivistävää luettavaa, siis oikein suositeltavaa.

Yksityiskohtana jäi mieleen Tampereen tuomiokirkon freskomaalauksista menetelmien opettelu ja niiden kuvaus. Kohdassa al fresco, "tuoreelle" koin mahtavan ahaa-elämyksen: ai, tuosta siis on peräisin nimitys fresco!

Toni Morrison, 2020. Toiseuden synty, 120 s. Tammi. isbn 9789520426668

 Tämä on Nobelin saaneen kirjailijan kuusi luentoa toiseuden synnystä, rodusta, rajoista ja kirjallisuudesta. Kirja vie lukijan hyvin konkreettisesti toisenlaisten ihmisten elämän kokemukseen ja näyttää havainnollisesti, kuinka pidämme monia asioita, joiden pitäisi olla toisin, itsestään selvinä kulttuurimme osina. Nämä luennot voivat herättää ajattelemaan ja ymmärtämään, parhaassa tapauksessa jopa toimimaan toisin.

Lisäksi kirja on johdatusta Toni Morrisonin tuotantoon ja tapaan tutkia maailmaa kirjallisuutta työkaluna käyttäen.

Pieni tärkeä kirja.

Ljudmila Ulitskaja, 2015. Tyttölapsia, 218 s. Siltala. isbn 9789522342638

 Luin aiemmin saman tekijän myöhemmän "Sielun ruumis" kokoelman. Tässä teoksessa Ulitskajan kertojanlahjat ovat jo täydet, mutta tuon myöhemmän teoksen maagisuus ei ole vielä esillä.

Kirjassa on kaksi osaa: toinen kertoo viisikymmentäluvun koulutytöistä Stalinin ajan  Neuvostoliitossa ja toinen osa 40-luvun lopun vielä ankeammista oloista. Ensimmäinen osa kertoo samasta tyttöjoukosta hieman eri näkökulmista ja tarinan päähenkilöä/-löitä vaihtaen. Luvut tai novellit kutoutuvat yhtenäiseksi kuvaksi Stalinin ajasta ja neuvostoarjesta ja koulusta. Tyttöjen kasvu ja seksuaalisuuden nupulle tulo, perhesuhteet ja yhteiskunnan erilaiset julkiset ja yksityiset arvot kuvastelevat jokaisessa tarinassa.

Jälkimmäinen osa on pienempiä ja toisiinsa suoraan liittymättömiä tarinoita. Jokaisessa tarinassa on jotain viiltävää lapsen hätää, vaikka tarinat kuitenkin loppuvat, jos ei onnellisesti, niin ainakin ilman katastrofia. Näissä kertomuksissa on edellistä osaa surumielisempi melkein kaihomielinen sävy. Niitä voi ajatella kirjailijan oikeina lapsuudenmuistoina, ainakin tunnelmaltaan.

Pirjo Hassinen, 2004. Kuninkaanpuisto, 380 s. Otava. isbn 9511196413

 En ole aiemmin Hassisen kirjoja lukenut. Ehkä olisi pitänyt. Hänen tuotantonsa taitaa olla laaja. Tämä tarina on vuosituhannen alusta. Päähenkilönä on onnettomuudessa halvaantunut macho ja menestynyt liikemies, joka halvaantuneenakin pyrkii toteuttamaan luonnettaan ja hallitsemaan muita ja toteuttamaan voimakasta seksuaalisuuttaan. Toinen päähahmo on Verna, opettaja, joka koulussaan harrastaa paikallishistoriaa ja luo tarinan sadan vuoden takaisesta riistetystä ja prostituutioon turvautuvasta ja itsemurhaan päätyvästä naisesta, jonka tarinaa peilataan kahteen muuhun päähahmoon. Tarinasta tehdään päsmäröivän rehtorin johdolla mulimediaesitystä ja levykettä. Todella, sellaisia tehtiin vielä vuosituhannen alussa. Ei ollut vielä tiktokia.

Verna uhrautuu seksuaalisesti saadakseen olla äitinä yksinhuoltajaisän pikku tyttärelle. Halvaantunut päähenkilö kuitenkin lopulta aikaansaa sen, että isä luovuttaa tyttärensä helpottuneena lapsen aiemmin hylänneelle äidilleen, joka on halvaantuneen miehen yöhoitajana joutunut tämän ohjailemaksi.

Teksti vilisee erittäin tarkkoja ja osuvia ympäristön ja henkilöiden käyttäytymisen ja aistimisen kuvauksia. Aika ajoin teksti jää vähän junnaamaan, mutta mitään Monika Fagerholmin ennätysjunnausta ei sentään synny, vaan hetken päästä teksti lähtee taas eteenpäin, välillä vauhdikkaastikin.

Lukihan tuonkin, vaikka ehkä vähän, yllättäen, jo vanhahtava teksti.