sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Chris Cleave, 2012. Little Been tarina, 375 s. Isbn 9789512089918

Tarina kertoo pienen pakolaisen ja yhden hyvinvoivan brittinaisen tarinan. Tarinat kietoutuvat sattumalta yhteen Nigerian lomarannalla, jonne  öljysta käyty paikallinen tuhaomissota yllättäen ulottuu.
Koskettavinta on pienen pakolaisen määrätietoinen ja sinnikäs toiminta itsensä pelastamiseksi kaikista kauhuista huolimatta ja se, että lopulta hän joutuu kuitenkin palaamaan surman suuhun.
Sarahin, englantilaisen perheenäidin tarina on puhutteleva, koska henkilö on ristiriitainen ja sekä hyvä ja eettisesti toimiva, että paha, tai ainakin itsekäs. Tarina kertoo näistä kahdesta naisesta ja toisen lapsesta. Miehet jäävät sivuhenkilöiksi.
Edelleen ajankohtainen tarina pakolaispolitiikasta, kehitysmaiden kurjuudesta ja mitä näiden kahden törmäyksestä voi seurata ihmiskohtaloiden tasolla.

tiistai 13. maaliskuuta 2018

Panu Rajala, 2003. Senaatin ratsumies. 356 s. Otava, isbn 951119030X

Tämä on pieni, ammattitaidolla laadittu tarina viime vuosisadan alkupuolelta. Torpan poika, pehtoori, maatyöläinen, joka rakuunakokemuksensa perustalta pääsee ratsupoliisksi Helsinkiin ja kokee vuosisadan alun kuohuntaa ja poliittista sekaisuutta lähietäisyydeltä.
Hyvällä taidolla kirjoitettu, sujuva luettava, mutta ei psykologisesti niin osuvaa, että nousisi suureksi lukukokemukseksi. Henkilöt ovat liian ennalta-arvattavia. Mieleen tulee television esittämä Hovimäki-sarja, joka myös oli kuten tämä: faktat on kohdallaan ja ajankuva uskottava, mutta henkilöt potevat hiukan veren vähyyttä. Ihan luettava kertomus kuitenkin.

sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Asko Sahlberg, 2017. Pilatus, 440 s. Luke. Isbn 9789520114411

Tämä kirja on paitsi mainiota viihdettä myös hyvää historian elävöitystä. Ainakin mitä tulee Rooman valtakunnan historiaan ajanlaskumme alkuaikoina. Kristillisyyden alkuaikojen kuvaus ei ole aivan evankeliumin mukainen, mutta ei villeimpien apokryfikirjojen tai aikamme arkeologisen tietämyksen elähdyttämä ja siis tällaisena vähän tylsä. Tässä ei yltetä sellaiseen lentoon kuin Sienkiewitczin Quo Vadiksessa.
Jotkut kirjan henkilöt, myös Pilatus itse, äityvät välillä pohtimaan filosofisia, mutta nämä pohdinnat eivät kohoa suureksi ajattelun anniksi vaan hieman pitkästyttävät. Kirjan voi kyllä lukea myös sujuvana ja hyvin kirjoitettuna lukuromaanina, niin, melkeinpä seikkailukirjana. Kristinuskon alkua tässä kuvataan hiukan eri tavalla kuin katekismus esittää, mutta kuitenkin kiltisti ja melkein sovinnollisesti. Lukuunottamatta Marian pyyntöä Pilatukselle saada Jeesuksen ruumis haudasta (tämä kumoaa evankeliumin kuoleman jälkeisen elämän...) ja Jeesuksen vaimoa ja veljiä tässä ei haasteta lapsen uskoa eikä historian kirjoitusta. Jotkut "säteilevät pyhimysmerkit" ovat suorastaan kiusallisia. Ainakin tällaisen pakanan mielestä. Mutta mehän olemmekin ostavassa yleisössä pieni vähemmistö.