maanantai 30. tammikuuta 2023

Max Porter, 2020. Lanny, 216 s. WSOY. ISBN 9789510441534

 Kirjoittaja kertoo tässä tarinan pienestä nepsy pojasta, jolla on taiteellisia taipumuksia. Hän pääsee englantilaisen pikkukylän taiteilijan oppiin ja heistä tulee hyvät ystävät. Taiteilija on vetäytynyt Lontoosta maalle omistautuakseen vain taiteelleen ja välttääkseen sosiaalisia haasteita.

Kirjassa esiintyy myös Suomukka-vainaa, esihistoriallinen henki, joka on aina liikkunut kylässä, ja josta siellä kerrotaan tarinoita. Suomukalla on kyky kuulla kaikkien kyläläisten puheet ja aikomukset. Nämä on sijoitettu kirjaan typografisesti erikoisella tavalla kaareviksi linjoiksi, jotka ilmentävät tuon yhteisön koko ajan käynnissä olevaa kakofoniaa.

Ensin vierastin noita omituisia lisäkkeitä, mutta sitten jotenkin viehätyin niistä. Kakofonia tuntui todella kuvastavan nykyajan pikkukylän asujaimiston ajattelua ja puheita ja vielä hyvin Suomukkamaisesti.

Toinen asia, johon viehätyin on päähenkilö Lannyn persoona. Hän on selvästi erilainen, jonkinlainen nepsy-lapsi, mutta kaikessa viattomuudessaan hyvin sympaattinen.

Kirja ottaa kantaa pedofiliaan ja siihen liittyvään vainoharhaiseen aggressioon, joka voi suuntautua helposti syyttömiinkin. Lannyn katoaminen kuitenkin selviää ja epäilykset ovat olleet vääriä. 

Lopussa käy ilmi, että Lanny on kasvanut aikuiseksi, mutta ei ole menettänyt taiteellista herkkyyttään.

Raymond Queneau, 1993. Tyyliharjoituksia, 214 s. Otava, isbn 9511114549

 Tämä Raimo Könön kirjanen mainitaan aina kirjoittajakursseilla. Niinpä sitä saa odottaa kirjastosta varattuaan kuukausia. Alunperin tämä ilmestyi jo 40-luvun lopulla. Kirjoittaja on Ranskan kirjallisuuden auktoriteetti ja kauhukakara.

Kirjassa toistetaan sama tarina 99 kertaa tyyliä vaihdellen. Tai ei oikeastaan edes tarinaa, vaan tarinan palanen, pätkä. Tyylit vaihtelevat tavanomaisesta tyylittelystä salakieliin ja sananmuunnoksiin ja lähes kaikkea siltä väliltä.

Takakannen mukaan tämä on klassikko ja Ranskan myydyimpiä kirjoja. Uskoako tuota, en tiedä. Kirjoittamiseen tästä nyt ei taida paljon apua olla. Kuriositeetti.

Marguerite Duras, 2006. Rakastaja, 121 s. Otava. ISBN 9511086162

 Tämä alunperin 80-luvulla ilmestynyt kirja on kuvaus Ranskan siirtomaa Vietnamista, rotujen suhteista ja seksuaalisuuden ilmestymisestä nuoressa naisessa, päähenkilössä. Toinen pääteema on perhe, jonka suhteet ovat äärimmäisen vaikeita. Päähenkilö vihaa veljiään ja äitiinsä on kovin ambivalentti suhde.

Kirjan tyyli tavoittelee valokuva-albumia. Kirjoittaja puhuu välillä puuttuvista kuvista, joita sitten täydentää. Kirjailijan esiintyminen omalla äänellään tekee tästä tarinasta nykyään niin kovasti yleistyneet autofiktion edeltäjän.

Ennakkoluulottomuus ja nuoren naisen sumeilemattoman seksuaalisuuden ja halun kuvaaminen oli 80-luvulla vielä uutta.

sunnuntai 15. tammikuuta 2023

Elizabeth Strout, 2021. Olive, taas, 354 s. Tammi. isbn 9789520440916

 Aiemmin lukemani kokoelma Olive Kitteridgestä täydentyy tässä Oliven vanhuuden kuvauksella. Kuten aiemminkin tässä on myös tarinoita, joissa Olive vain pistäytyy sitomassa tarinaa muihin, mutta loppua kohti tarinointi keskittyy Oliveen ja tämän vanhenemiseen.

Novellit, tarinat, ovat yhtä iskutarkasti kirjoitettuja kuin aaiemminkin. tarinoinnissa on jokin, melkein maaginen, humanistisen hyväntahtoinen pohjavire, joka saa lukjian toivomaan, ettei teksti vielä loppuisi ja aiheuttaa pettymystä ja surua sen loputtua.

Laura Laakso, 2019. Mrs. Milky Way, 179 s. Aviador. isbn 9789527063736

 Tästä kirjasta saa vaikutelman, että se on kirjoitettu kiireessä kauppakuittien taakse ja lautasliinohin ja järjestetty sitten kansien väliin. On tässä kyllä jonkinlainen tarinakin, tai useampia, ja päähenkilöitä, mutta kovin syvällisiä persooina ei tästä löydä.

Ajatus pomppii lentämisen, lapsen kasvamisen, seksuaalisuuden ja ties minkä välillä villisti ja pomppien. Kai tässä jotain logiikkaakin on, kun kerran jaksoin lukea tämän loppuun. Siinä kyllä ehkä auttoi, että halusin tietää, mitä lukupiirini vetäjä oikein on kirjoittanut.

tiistai 3. tammikuuta 2023

Benedict Wells, 2021. Yksinäisyyden jälkeen, 321 s. Aulakustannus. ISBN 9789523641334

 Tässä kirjassa on jotain elokuvamaista. Tarinankerronta leikkaa siihen tapaan ajasta toiseen. Toisaalta tämä voisi olla nuoren kirjailijan eurooppalainen aikalaisromaani. Ehkä kuitenkin ennen muuta kertomus yksinäisyydestä ja ystävyydestä.

Päähekilö Jules Moreau on yksi kolmesta sisaruksesta, jotka jäävät teinikikäisinä orvoksi vanhempien kuoltua liikenneonnettomuudessa. Julesin suhde internaattikoulussa tapaamaaansa Alvaan muodostaa toisen jänteen kertomukselle. Nuorten sekoilua ja etsintää, ratkaisujen tekemistä ja pettymistä. Sitähän meidän kaikkien elämä on. Kaikki etsivät poispääsyä yksinäisyydestä ja luottamusta itseensä ja ystäviinsä. Luettava, jopa vähän viihdyttävä kirja.

Keir Giles, 2022. Venäjän sota jokaista vastaan, ja mitä se sinulle merkitsee, 414 s. Docendo. ISBN 9789523825147

 Tämä kirja saa useammankin kerran kylmät väreet menemään pitkin kupeita. Olemme olleet paitsi sinisilmäisiä, ehkä myös hyödyllisiä idiootteja.

Venäjän systemaattinen tapa koettaa järkyttää ja heikentää Lännen politiikkaa ja yhteiskuntia on paljon systemaattisempaa ja laajempaa kuin olemme aavistaneet tai juuri kukaan edes olisi uskonut.

Meillä on naapurina valtio, joka ei piittaa mitään ihmisoikeuksista tai kansainvälisistä sopimuksista. Sanalla sanoen täysi roisto(valtio). 

Edelleen tuo harhaisuus estää lännen päättäväisyyttä, kuten Saksan epäröinti Ukrainan tukemisessa. Tämän kirjan luettuaan alkaa entistä enemmän toivoa Ukrainalle menestystä tätä hirviötä vastaan taistelussa, jota todella käydään meidän kaikkien puolesta.

Suosittelen, vaikka kirja on järkyttävää luettavaa.