sunnuntai 20. joulukuuta 2020

Mara Zalite, 2018. Viisi sormea, 348 s. Arktinen banaani. isbn 9789522704047

 Tämä autofiktiivinen lapsuuden kuvaus kertoo Lauran paluusta vanhempiensa kanssa Siperian karkotuksesta, jossa hän on syntynyt viisi vuotta aiemmin. Vanhemmat on rehabilitoitu Stalinin kuolemaa seuranneessa suojasäässä. mutta elämä Latviassa neuvostovallan alla on silti kovaa ja syrjittyä.

Kerronnan näkökulma pysyy koko ajan viisivuotiaan Laura-tytön tasolla. Aluksi lukija odottaa, että kertojaksi siirtyisi välillä joku aikuisista, mutta tarinan edetessä se syvenee tavalla, jota ei voi aavistaa Lauran lapsenomaisista tarinoista.

Stalinin ja NKP:n hirmuhallinnon kauheudet tulevat lukijaa vastaan Lauran läheisten kohtaloiden kautta ja myös Lauran omien Siperian muistojen muistumina, joista vaikuttavin on Lauran mieleen palaava italiankielinen ooppera-aaria, jota samassa Siperian parakissa ollut laulaja on laulanut, ja jonka Laura puumajassa ollessaan alkaa muistaa.

Kirjan luettuaan on saanut tuntea annoksen latvialaisten kovista kokemuksista, mutta herkästi ja taitavasti lapsen näkökulmasta kerrottuna. Vaikuttava lukukokemus, eikä vähiten siksi, että kyseessä on tekijän autofiktio.

lauantai 12. joulukuuta 2020

Johanna Sinisalo, 2012. Salattuja voimia - opas valoisille ja pimeillle poluille, 361 s. Teos. isbn 9789518514841

 Tämä kirja pitää sisällään aikauslehtimäisiä tarinoita, mikä häiritsi lukemista aloittaessa melkoisesti. Kävikin ilmi, että alkupään tarinat on aiemmin julkaistu Anna-lehdessä. Tarinoissa on vilkasta mielikuvitusta, jopa melkein scifi-henkistä, mikä sekin häiritsi lukemistani. Välipalajutut, jotka on merkitty leimalla "tositarina", taas tuntuvat edelläolevan tarinan turhalta selittelyltä Välillä ja lopussa taas on selvä patikkaharrastelijan opaskirja.

Teos ei siis oikein osaa päättää onko kyseessä fantasianovellien kokoelma, matkaopas patikoinnista kiinnostuneelle tai jotain muuta. Tavaraa on liikaa ja lukijan kiinnostus herpaantuu väistämättä. Kirjaan tarttuessa arvelin saavani lukea syvällistä pohdintaa kävelyn merkityksestä ihmismielelle ja luovuudelle, tyyliin Thoreau tai sitten vaikka kävelemällä tehtyyn taiteeseen tutustuminen.

En kuitenkaan aio vielä antaa periksi. Tilasin saman tekijän aiemman "Ennen päivännousua ei voi", joka kuulemma on suorastaan kulttiteos...

perjantai 4. joulukuuta 2020

Fernando Pessoa, 2016. Minä, aina vieras, 153 s. Suomentaneet Janne Löppönen ja Harry Salmenniemi. Osuuskunta Poesia. isbn 9789523050518

 Tässä kokoelmassa on Fernando Pessoan runoja kaksikielisenä valikoimana. Suomentajana on Janne Löppönen, jonka oppilaana olin yhden talven portugalin syventävässä opintopiirissä työväenopistossa. Harry Salmenniemen osuus suomennostyössä ei käy ykstyikohdittain selville, mutta oletan, että se ei ole huomattava. Ainakin esipuheesta vastaa yksin Löppönen.

Suomennoksista olen monissa kohdissa kovin eri mieltä. Se todennäköisesti indikoi vain sitä, etten osaa tarpeeksi portugalia tai tunne Pessoan runoutta. Pessoalla on lukuisia heteronyymejä, joilla hän on myös julkaissut ja laatinut näille elämäkertoja. Tässä valikoimassa on omalla ja kahdella heteronyymillä julkaistuja runoja.

Monet runot, niin omalla kuin heteronyymeillä julkaistut menivät minuun kuin kuuma veitsi voihin. Jotkut niistä saivat minut myös tunteilemaan voimakkaasti. Siis hyviä runoja? Tunteet iskivät vain portugalin kielisillä versioilla. Ehkä siksi, että tuohon kieleen liittyy elämässäni suuria tunteita ja onnen ja pettymyksen tapahtumia. Erityisesti omalla nimellä julkaistut runot pohtivat syvällisesti olemista ja minää, mitä olemme ja mitä se merkitsee.

En siis moiti suomennoksia, vaan kiitän, että sivulla oli koko ajan apuväline, johon saatoin turvautua, jos se ei heti selvinnyt portuguêsiksi.

Cidália Fernandes, Jorge Miguel, 2009. Chamo me Fernando Pessoa, 64 s. Didáctica Editora. isbn 9789726508274

 Kun tytär ilmoitti aikovansa gradua Fernando Pessoasta, ajattelin, että täytyy perehtyä lopulta edes vähän tähän nimeen, joka on niin tunnettu ja josta en tiedä mitään.

Satuin löytämään helmet-haulla aivan juuri sopivan kirjan, joka kertoo lyhyesti mutta vaikuttavasti kuvituksella täydentäen runoilijan elämän tarinan ja näyttää muutamia runoja.

Helpo omaksua ja lukea, koska - kirja on tarkoitettu yli 9-vuotiaille. Suosittelen lämpimästi. 

Olin ollut juuri viikonloppuna tapaamassa pojanpoikia ja lopun suppeassa antologiassa oli runo "O avô e o neto" (isoisä ja lapsenlapsi). Joka sai minut itkemään. Ei huono, runo, eikä runoilija, eikä kirja.