Maria Jotuni, 2007. Huojuva talo, 577 s. Otava. isbn 9789511222279

 Tämä Maria Jotunin postuumisti julkaistu avioliiton kuvaus on synkeä historia. Siinä enkelimäisen alistuva Lea joutuu Eeron, vainoharhaisen alkoholistin henkisesti ja fyysisesti pahoinpitelemäksi. Piina vain jatkuu ja jatkuu, eivätkä lapsetkaan säästy isän väkivallalta.

Aviomies pettää ja käyttää hyväkseen, eikä tahdo kuulla erosta tai hyväksyä sitä. Loppuratkaisuna Eero surmaa ensin vahingossa rakastajattarensa ja sitten itsensä. Lea pääsee viimein vapaaksi ja luomaan omaa elämäänsä.

Naisen alistettu ja alistuva asema Suomess viime vuosisadalla on tässä teoksessa saanut monumentaalisen kuvauksensa. Naisten vapautuminen on toki noista ajoista edennyt monella tavalla, mutta aviohelvettiin voi edellen joutua ja avun saaminen voi olla yhtä vaikeaa.

Abdulrazak Gurnah, 2022. Loppuelämät, 339 s. Tammi. ISBN 9789520442651

 Tämä kirja on perinteistä kertomakirjallisuutta, mutta afrikkalaisesta näkökulmasta. Kirjassa on monta erillistä osaa, kussakin jonkun henkilön tarina. Tarinat risteävät ja punoutuvat toisiinsa viimeisessä osassa. Viimeisen osan lopussa tulee tunne, että kirjoittajalle on tullut hoppu saada työ päätökseen ja viimeiset sivut ovat vasta muistiinpanot perusteellisemman tekstin luomiselle, kuten aiemmisa osissa on tehty.

Kirjaan sisältyvä rakkaustarina on rauhallisen kaunis ja myönteinen, eikä siinä ole mitään länsimaisittain tempoilevaa ja ristiriitaista. Kaunista luettavaa. Noinkin on voinut olla. Siirtomaavaltojen julmuuksien kuvaaminen sen sijaan ei ole kaunista, vaan kauhistuttavaa. Näkökulma on Afrikassa ja afrikkalaisissa, mutta eurooppalaiset siirtomaaisännät ovat pääosassa valtioiden ja maiden muovaamisessa.

Kirjoittaja on Nobelinsa ansainnut.

Lisa Feldman Barret, 2023. Seisemän ja puoli oppia aivoista, 182 s.

 Tämä pieni opus kumoaa ansiokkaasti useita sitkeästi eläviä vääriä teorioita ja käsityksiä aivoistamme ja niiden kehityksestä ja toiminnasta.

Lukujen otsikot kertovat olennaisen: aivot eivät ole ajattelua varten, ihmisellä on yhdet aivot (ei kolmet), aivot ovat verkosto, jne. 

Monet esitetyt asiat ovat tuttuja, mutta näin esitettynä kumoamassa populaareja, sitkeästi eläviä väärinkäsityksiä, ne tuntuvat uusilta ja raikkailta. Kirjan avulla saa perustaa ajatella ihmistä, sosiaalisuutta ja biologiaamme uudella entistä realistisemmalla tavalla.

Häpeäkseni löysin myös aivan uuden käsitteen täältä: homeostasis on kaikille biologeille tuttu, mutta allostasis oli minulle uutta. Oleellinen käsite aivojen toiminnan ja kehomme automaattisen säätelyn ymmärtämisessä.

Kirjassa on hyvä hakemisto, jonka avulla on helppo palata tarkistamaan asioita, miten se nyt olikaan... Kirja kannattaa siis säilyttää hyllyssään.

Svend Brinkmann, 2021. Mitä on olla ihminen, 293 s. Tammi. ISBN 9789520418113

 Tämä filosofinen kiertomatka kertoo nuoren miehen matkasta isoäitinsä tiedon ja elämänkokemuksen ohjaamana eri puolille Eurooppaa humanismin ja kulttuurin merkkipaikoille. Matkalla hän lukee isoäitinsä käsikirjoituksen ihmisenä olemisesta.

Kirja muistuttaa rakenteeltaan jossain määrin Jostein Gaarderin "Sofian maailmaa", teosta, joka niin ikään kevyen kehyskertomuksen avulla perehdyttää lukijan filosofiaan ja sen eri suuntauksiin ja ajattelijoihin.

Tämä esitys muutamassa luvussa "filosofisesta antropologiasta", mielestäni modernista humanismista, on hyvä ja mielenkiintoinen, mutta ehkä olisi ansainnut tavallisen tietokirjan formaatin. Tai sitten ei - ehkä tämä on suunnattu ennen muuta nuorille, jotka eivät muuten kiinnostuisi humanismista ja sen perusteista.

Minulle mielenkiintoisin osa oli lopun lähdeluettelo! Kirjassa mainittujen henkilöiden hakemisto voi olla hyvin käyttökelpoinen, jos myöhemmin joku aiheeseebn liittyvä alkaa askarruttaa.

Meg Mason, 2022. Murhe ja autuus, 346 s. Otava. ISBN 9789511402633

 Kirja kertoo Marthan tarinan nuoruudesta keski-ikään kahden avioliiton ja mielenterveysongelmien kautta. Tarinan kerronta on todella taitavaa ja imee lukijan tehokkaasti mukaansa.

Lukiessani pidin arvokkaana, että kerrankin mielenterveyden ongelmia suhteessa henkilöön ja tämän ihmissuhteisiin kerrotaan perusteellisesti sisältä päin. Jännite tässä suhteessa kasvaa loppua kohti, kun päähenkilö lukuisten lääkäri ja lääkityskokeilujen jälkeen saa "oikean diagnoosin". Lainausmerkeissä siksi, että diagnoosia ei kerrota vaan tekstiin on koko ajan merkitty sen kohdalle vain --. Luonnollisesti odotin, että lopuksi paljastetaan mistä perinnöllisestä mielenterveysongelmasta on kyse. Jossain kohtaa käy ilmi, että psykoosi se ei kuitenkaan ole. Mikä sitten?

Ei mikään! vasta tekijän loppusanoista löytyy disclaimeri, ettei ole kyse mistään oikeasta mielenterveysdiagnoosista, eivätkä kuvatut oireet vastaa mitään diagnoosia. Mikä pettymys! Suorastaan petos! Lukijan aikaa on viety turhaan, kiehtovasti, mutta väärin kuvatulla tapauksella. Ja vain kirjoittajan laiskuuden vuoksi. Ei ole viitsinyt tehdä kotiläksyjään ja selvittää eri mielenterveysongelmien oirekuvia. 

Samanlainen lässähdys on myös päähenkilön paluu päättyneeseen suhteeseen toisen aviomieehnsä kanssa. Ei ole uskottavaa. Hollywood höpöä.

Maria Jotuni, 1994: Arkielämää, 118 s. SKS. ISBN 9789517178006

 Maria Jotuni on ehdottomasti tutustumisen arvoinen klassikko. Tämä pikkuteos on mainio maalaiselämän arjen kuvaus. Siinä on toinen toistaan mehevämpiä tyyppejä ja mainiota dialogia. "Pappi" nymanin kaupunkielämästä maalaiskiertolaiseksi sosiaalisesti pudonnut hahmo sitoo luvut yhteen yhtä kesäistä heinäntekopäivää kuvatessa. Yhteiskunnan luokkajako ja rahvaan elämän, maailman ja uskonnon käsitykset piirtyvät esiin huumorin keventäminä lyhyinä lukuina.

Kerrassaan mainio kirja. Seuraavaksi kai Huojuva talo.