Pirkko Saisio, 2021. Passio, 732 s. Siltala. isbn 9789522349286

 Aiemmin olen lukenut vain "Punaisen erokirjan", "Pienin yhteinen jaettava" ja "Spuuki Spidermän ja raju nonna". Tämä kirja on jotain ihan muuta. Toisenlaista Saisiota. Pitkä eeppinen kertomus vuosatojen halki kulkevasta korusta, joka yhdistää ja erottaa kertomuksia, jotka voisivat olla kukin oma kirjansa tai novellinsa. Tarinat ovat toinen toistaan mestarillisempia ja vievät lukijan uskomaan kirjailijan näkyihin. Kultainen koru, joka yhdistää kertomuslaput kuin lanka tilkkutäkissä, ilmaantuu välillä vasta kauan uuden tarinan alettua, tai, kuten viimeisessä stalinin ajan tarinassa, vasta lopussa ja liittää tarinan edellisiin.

Ajan kuvaa, ihmisenä olemisen vaikeuden ja ihmisen loputtoman julmuuden ja siitä selviytymisen kuvausta, kaikkea yhtä aikaa ja vuoron perään. Hieno kirja.

Carl Mothander, 1944. Paroneista bolsevikkeihin, 272 s, Gummerus

 Tämä ruotsalaisen lehtimiehen tarina Viron lähihistoriasta ennen toista maailmansotaa ja sen aikana, on edelleen ajankohtainen ja mielenkiintoinen tarina historiasta. Kirjoittaja on itse paroni väärän koivun takaa, mutta menettää vaimonsa kanssa tilansa ja omaisuutensa bolsevisoinnissa ja melkein jää stalinistisen jyrän alle. Hän onnistuu kuitenkin luovimaan suhteidensa avulla ja pääsee pakoon kotimaahansa yhdessä vaimonsa kanssa.

Viron kansan elämä vaihtuvien miehittäjien puristuksessa ja kansan todelliset käsitykset miehittäjistä ja paroneista tulevat kirjassa monelta suunnalta valotetuksi. Luin kirjan eestin kielen kurssin etukäteisannoksena ja se onnistui kyllä herättämään mielenkiintoa sekä Viron historiaa, että kieltä kohtaan.